"Sä oot tän työyhteisön pahin myrkyttäjä" : Luokanopettajien kokemuksia työyhteisön ulkopuolelle sulkemisesta

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajien kokemuksia ulkopuoliseksi sulkemisesta työyhteisössä. Erityisesti tutkimuksella pyrittiin selvittämään, miten ulossulkemista tapahtuu, millaisia tahoja siihen liittyy ja millaisia vaikutuksia sillä on. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli syventää ymmärrystä ulkopuoliseksi sulkemisesta ilmiönä, sillä tutkimusta on tehty Suomessa vähän. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena eli laadullisena haastattelututkimuksena. Aineisto kerättiin kuutta eri luokanopettajaa haastattelemalla ympäri Suomen. Haastateltavilla kaikilla oli kokemus ulkopuoliseksi sulkemisesta työyhteisössään. Haastattelut tehtiin Zoom-yhteyden välityksellä. Haastattelu oli mahdollisimman avoin haastattelu, tukeutuen puolistrukturoituun haastattelumenetelmään. Aineiston analyysissa hyödynnettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustuloksissa nousi esiin, että luokanopettajat kokivat työyhteisöissään ulossulkemista monin eri tavoin, esimerkiksi ivaavina kommentteina, yhteistyön puutteena, selän takana puhumisena sekä huomiotta jättämisenä. Ulossulkeminen näyttäytyi myös ammattitaidon kyseenalaistamisena. Opettajat kuvasivat jääneensä työyhteisön ulkopuolelle uutena työntekijänä. Useat opettajat kokivat, kuinka työyhteisössä oli vallalla kulttuurinen tapa, joka sulkee ulkopuolelle. Usean opettajan mukaan johtajat olivat tietoisia ulossulkemisesta, mutta eivät puuttuneet siihen tai puuttuminen oli vähäistä. Tutkimustuloksissa kävi ilmi, että ulossulkeminen vaikutti opettajien tunteisiin ja työssä jaksamiseen. Opettajat kuvasivat ulossulkemisen herättäneen hämmennystä, pelkoa, vihaa ja surua. Ulossulkemisen koettiin vaikuttavan myös terveyteen ja työhyvinvointiin, sillä osa opettajista vetäytyi työyhteisön toiminnasta ja osa päätyi jopa vaihtamaan työpaikkaa. Tutkimuksen johtopäätöksinä oli, että ulossulkeminen on monisyinen ilmiö, joka voi ilmetä hienovaraisina vihjauksina, epäasiallisena käytöksenä sekä huomiotta jättämisenä. Ulossulkeminen oli usein yhteydessä työyhteisön vakiintuneisiin kulttuurisiin toimintatapoihin ja yhteistyöhaluttomuuteen. Erityisen haavoittuvassa asemassa olivat uudet työntekijät, joiden oli vaikea päästä osaksi työyhteisöä. Johtajilla oli keskeinen rooli ulossulkemiseen joko sen mahdollistajana tai ulossulkijana. Tulokset osoittavat, että ulossulkemisella oli vaikutuksia luokanopettajien hyvinvointiin ja useimmat kokivat ainoaksi ratkaisuksi työpaikan vaihdon.