Tutkimusilmapiiri ja sen kehitys 2014-2021 – Analyysi terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksistä

Abstract

Tämän tutkimuksen aiheena on tutkimusilmapiiri terveydenhuollon organisaatioissa. Tutkimusilmapiirillä tarkoitetaan organisaation tukea, resursseja ja asenteita tutkimusta kohtaan sekä terveydenhuollon ammattilaisten mahdollisuuksia osallistua tutkimustoimintaan. Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata tutkimusilmapiirin ilmenemistä ja sen kehitystä yhden yliopistosairaalan erityisvastuualueella vuosina 2014–2021 sekä tunnistaa tekijöitä, jotka ovat yhteydessä siihen terveydenhuollon ammattilaisten näkökulmasta. Tutkimuksen lähtökohtana on, että positiivinen tutkimusilmapiiri edistää näyttöön perustuvaa toimintaa ja tutkimustoimintaa, mikä tukee kliinisesti merkityksellisen tutkimuksen tekemistä ja johtaa laadukkaaseen, turvalliseen ja kustannustehokkaaseen potilaan hoitoon. Aiemmat tutkimukset ovat tarkastelleet tutkimusilmapiiriä pääasiassa yksittäisissä organisaatioissa tai rajatuilla ammattiryhmillä ja usein vain yhdessä ajankohdassa kerätyllä aineistolla. Tutkimusilmapiirin ajallinen kehitys ja siihen yhteydessä olevat tekijät ovat jääneet vähäiselle huomiolle. Tutkimus on poikkileikkaustutkimus, jonka aineisto koostuu vuosina 2014–2021 vuosittain kerätystä sähköisestä kyselystä (N=16 090). Kohderyhmänä oli yhden yliopistosairaalan erityisvastuualueen ja kaupungin hyvinvointitoimialan koko henkilöstö. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä alueen yliopistosairaalan kanssa. Aineisto analysoitiin kuvailevin ja vertailevin tilastollisin menetelmin. Analyysissä tarkasteltiin tutkimusilmapiirin osa-alueiden muutoksia, keskinäisiä yhteyksiä ja vastaajien taustatekijöiden yhteyttä vastauksiin. Tulosten mukaan tutkimusilmapiiri kehittyi myönteisesti erityisesti vuosina 2014–2020, jolloin tutkimustyön houkuttelevuus ja työyhteisön tutkimusmyönteisyys vahvistuivat. Vuonna 2021 havaittiin notkahdus, mikä saattaa viitata tutkimusilmapiirin herkkyyteen ulkoisille tekijöille, kuten pandemialle. Tutkimusilmapiiri osoittautui moniulotteiseksi kokonaisuudeksi, jossa erityisesti esihenkilön tuella oli vahva yhteys muihin osa-alueisiin. Taustatekijöistä lääkärin ammatti, korkea koulutus, kokemus tutkimustyön kuulumisesta työnkuvaan sekä tutkimusryhmän jäsenyys olivat yhteydessä positiivisiin tutkimusilmapiirin arvioihin. Yliopistosairaalan vastaajat arvioivat tutkimusilmapiirin keskimäärin positiivisemmaksi kuin muiden organisaatioiden työntekijät. Tulokset korostavat tarvetta vahvistaa tutkimusmyönteistä toimintaympäristöä ja edistää yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia eri ammattiryhmille tutkimustoimintaan.

This study focuses on the research culture in healthcare organizations. Research culture refers to the organizational support, resources, and attitudes towards research, as well as healthcare professionals’ opportunities to engage in research activities. The aim of this study is to describe how research culture has evolved and been expressed within the catchment area of a university hospital between 2014 and 2021, and to identify factors associated with it from the perspective of healthcare professionals. The study is based on the premise that a positive research culture promotes evidence-based practice and research activities, which in turn support the production of clinically relevant research and contribute to high-quality, safe, and cost-effective patient care. Previous studies have mainly examined research culture in single organizations or specific professional groups, often based on data collected at only one point in time. Consequently, the temporal development of research culture and related factors has received little attention. This cross-sectional study is based on annually collected electronic survey data from 2014 to 2021 (N=16 090). The target population comprised the entire staff within one catchment area of a university hospital and healthcare sector of one municipality. The study was conducted in collaboration with the university hospital. The data were analyzed using descriptive and comparative statistical methods. The analysis examined changes in the dimensions of research culture, their interrelationships, and associations with respondents’ background characteristics. The results indicate that the research culture improved particularly between 2014 and 2020, marked by increased perceived attractiveness of research work and a stronger research orientation within work communities. A decline in 2021 suggests that research culture may be sensitive to external factors such as the pandemic. Research culture emerged as a multidimensional construct, with managerial support showing strong associations with all other aspects. Background factors such as being a physician, having a higher level of education, perceiving research as part of one’s job role, and membership in a research group were all associated with more positive assessments of research culture. Respondents from the university hospital assessed the research culture more positively than those from other organizations. These findings highlight the importance of strengthening a supportive research environment and ensuring equal opportunities for research participation across different professional groups.