Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän asiakassuhde : Työntekijöiden näkemyksiä päihdeongelmaisten vanhempien kanssa tehtävän kuntoutustyön asiakassuhteista
Jäntti, Anna (2025-04-30)
Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän asiakassuhde : Työntekijöiden näkemyksiä päihdeongelmaisten vanhempien kanssa tehtävän kuntoutustyön asiakassuhteista
(30.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060257973
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060257973
Tiivistelmä
Tässä laadullisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän työntekijöiden näkemyksiä liittyen asiakassuhteisiin. Pidä kiinni® -hoitojärjestelmä on kehitetty päihteitä käyttäville odottaville äideille ja vauvaperheiden vanhemmille tukemaan varhaista vuorovaikutusta sekä päihdeongelmasta toipumista. Tutkielmani tavoitteena on tarkastella, miten Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän työntekijät kuvaavat asiakassuhteen liittyvän heidän oman työnsä toteuttamiseen, asiakkaan kuntoutusprosessiin sekä mitä kuntoutusmenetelmiä he pitävät asiakassuhdetta tukevina. Tutkimusjoukko koostui neljän eri kaupungin Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän kuntoutusyksikköjen työryhmistä. Tähän kuuluivat viiden avopalveluyksikön ja neljän ensikodin työryhmät. Keräsin tutkielmani aineiston Webropol-kyselyllä, joka sisälsi useita avoimia kysymyksiä. Kyselyyn vastasi yhteensä 27 työntekijää. Aineiston analysoinnin toteutin Braunin ja Clarken temaattista analysointia hyödyntäen sekä sisällönanalyysin avulla.
Tutkielmani tulosten pohjalta voin sanoa, että Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän työntekijät kuvaavat asiakassuhteella olevan merkittävä rooli niin asiakkaan kuntoutumisprosessin etenemisessä kuin työntekijän oman työn toteuttamisessa. Työntekijät kuvasivat, että luottamuksellinen asiakassuhde mahdollistaa oman perustehtävän toteuttamisen kiintymyssuhdeteoreettisesta viitekehyksestä käsin. Dialoginen ja reflektiivinen vuorovaikutus asiakkaan kanssa lisää työn merkityksellisyyttä, vahvistaa työssä jaksamista sekä tukee työntekijän ammatti-identiteetin kehittymistä. Haastavissa vuorovaikutussuhteissa pitkittynyt tunne yhteyden puutteesta saattaa heikentää työn mielekkyyden tunnetta ja lisätä työntekijän riittämättömyyden tunteita.
Tulosten mukaan asiakassuhteen rakentumisessa korostui työntekijän empaattinen ja kunnioittava vuorovaikutustapa, joka mahdollistaa luottamuksen syntymisen asiakkaalle. Luottamus nähtiin edellytyksenä, jotta vanhempi pystyy sitoutumaan kuntoutukseen sekä reflektiivisen työskentelyn käynnistymiselle. Asiakassuhde mahdollistaa muutoksen, jonka avulla asiakas asteittain alkaa luottaa enemmän itseensä ja muihin ihmisiin.
Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän työntekijät pitävät kuntoutusmenetelmien sisältöä tärkeämpänä sitä, miten työntekijä käyttää menetelmää osana vuorovaikutusta asiakkaan kanssa. Omaohjaajatyöskentelyn ajateltiin olevan asiakassuhteen rakentumista eniten tukeva menetelmä. Omaohjaajatyöskentelyn kautta asiakkaalle mahdollistuu turvallinen suhde ensin yhteen henkilöön, jossa asiakas uskaltautuu jakamaan vaikeitakin asioita.
Asiakkaan luottamus työntekijään rakentuu pikkuhiljaa ja sen syntyminen mahdollistaa asiakassuhteen, jossa asiakas uskaltaa avautua, tarkastella vanhemmuuttaan ja työstää päihteettömyyteen tarvittavia muutoksia. Luottamuksen syntyminen ja reflektiivinen työskentely vaativat pitkäkestoista kuntoutusta, jota ei voida tiivistää lyhyisiin hoitojaksoihin. Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa hoitopolut pirstaloituvat ja palvelujärjestelmä ei toimi, on olemassa iso riski, että tämä työ ei mahdollistu päihdeongelmasta toipuvien perheiden kohdalla. Tutkielmani tuo esiin, miten tärkeää on pitää yllä Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän kaltaisia rakenteita, joissa asiakkailla on mahdollisuus luoda luottamuksellisten suhteiden kautta uudelleen rakentuvaa minäkuvaa. Työntekijöiden näkemysten mukaan tämä asiakassuhteisiin pohjautuva työote mahdollistaa myös ylisukupolvisen vaikuttamisen. This qualitative master’s thesis examines the perspectives of employees within the Pidä kiinni®- treatment system regarding client relationships. The Pidä kiinni®- treatment system is designed for expectant mothers using substances and parents in families with infants, with the aim of supporting early interaction and recovery from substance abuse.
The objective of this study is to explore how employees within the Pidä kiinni®- system describe the role of client relationships in carrying out their work, in the clients’ rehabilitation processes, and what rehabilitation methods they consider supportive of client relationships. The research participants consisted of workgroups from Pidä kiinni®-rehabilitation units in four different cities, including staff from five outpatient service units and four firsthomes.
The data for this thesis was collected using a Webropol survey that included several open-ended questions. A total of 27 employees responded. The data analysis was conducted using Braun and Clarke’s thematic analysis as well as content analysis.
Based on the results of the study, employees of the Pidä kiinni®- treatment system described client relationships as having a significant role both in the progress of the client's rehabilitation process and in the implementation of their own work. Employees stated that a trusting client relationship enables the core task to be carried out within an attachment-theoretical framework. Dialogical and reflective interaction with the client enhances the meaningfulness of the work, strengthens resilience, and supports the development of professional identity. In challenging interactions, a prolonged sense of disconnection can reduce the perceived meaningfulness of work and increase feelings of inadequacy among employees.
The findings emphasize the importance of the worker’s empathetic and respectful interaction style in building client relationships, enabling the development of trust. Trust was seen as a prerequisite for the parent’s commitment to rehabilitation and for initiating reflective work. The client relationship facilitates change, gradually allowing the client to begin trusting themselves and others.
According to the employees, the way in which a method is used in interaction with the client is more important than the specific content of the rehabilitation methods. The key method perceived to most strongly support the building of the client relationship was designated key worker model. Through this method, the client can form a safe relationship with one person, in which they feel secure enough to share even difficult issues.
The client's trust in the employee develops gradually, and its formation enables a relationship where the client dares to open up, reflect on their parenthood, and work on the changes needed to live substance-free. The creation of trust and reflective work requires long-term rehabilitation, which cannot be condensed into short treatment periods.
In the current societal context—where care pathways are fragmented and the service system is dysfunctional—there is a significant risk that this kind of work will not be possible for families recovering from substance abuse. This thesis highlights the importance of maintaining structures like the Pidä kiinni®- treatment system, where clients are given the opportunity to rebuild their self-image through trusting relationships. According to employees, this client relationship–based approach also enables intergenerational impact.
Tutkielmani tulosten pohjalta voin sanoa, että Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän työntekijät kuvaavat asiakassuhteella olevan merkittävä rooli niin asiakkaan kuntoutumisprosessin etenemisessä kuin työntekijän oman työn toteuttamisessa. Työntekijät kuvasivat, että luottamuksellinen asiakassuhde mahdollistaa oman perustehtävän toteuttamisen kiintymyssuhdeteoreettisesta viitekehyksestä käsin. Dialoginen ja reflektiivinen vuorovaikutus asiakkaan kanssa lisää työn merkityksellisyyttä, vahvistaa työssä jaksamista sekä tukee työntekijän ammatti-identiteetin kehittymistä. Haastavissa vuorovaikutussuhteissa pitkittynyt tunne yhteyden puutteesta saattaa heikentää työn mielekkyyden tunnetta ja lisätä työntekijän riittämättömyyden tunteita.
Tulosten mukaan asiakassuhteen rakentumisessa korostui työntekijän empaattinen ja kunnioittava vuorovaikutustapa, joka mahdollistaa luottamuksen syntymisen asiakkaalle. Luottamus nähtiin edellytyksenä, jotta vanhempi pystyy sitoutumaan kuntoutukseen sekä reflektiivisen työskentelyn käynnistymiselle. Asiakassuhde mahdollistaa muutoksen, jonka avulla asiakas asteittain alkaa luottaa enemmän itseensä ja muihin ihmisiin.
Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän työntekijät pitävät kuntoutusmenetelmien sisältöä tärkeämpänä sitä, miten työntekijä käyttää menetelmää osana vuorovaikutusta asiakkaan kanssa. Omaohjaajatyöskentelyn ajateltiin olevan asiakassuhteen rakentumista eniten tukeva menetelmä. Omaohjaajatyöskentelyn kautta asiakkaalle mahdollistuu turvallinen suhde ensin yhteen henkilöön, jossa asiakas uskaltautuu jakamaan vaikeitakin asioita.
Asiakkaan luottamus työntekijään rakentuu pikkuhiljaa ja sen syntyminen mahdollistaa asiakassuhteen, jossa asiakas uskaltaa avautua, tarkastella vanhemmuuttaan ja työstää päihteettömyyteen tarvittavia muutoksia. Luottamuksen syntyminen ja reflektiivinen työskentely vaativat pitkäkestoista kuntoutusta, jota ei voida tiivistää lyhyisiin hoitojaksoihin. Nykyisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa hoitopolut pirstaloituvat ja palvelujärjestelmä ei toimi, on olemassa iso riski, että tämä työ ei mahdollistu päihdeongelmasta toipuvien perheiden kohdalla. Tutkielmani tuo esiin, miten tärkeää on pitää yllä Pidä kiinni® -hoitojärjestelmän kaltaisia rakenteita, joissa asiakkailla on mahdollisuus luoda luottamuksellisten suhteiden kautta uudelleen rakentuvaa minäkuvaa. Työntekijöiden näkemysten mukaan tämä asiakassuhteisiin pohjautuva työote mahdollistaa myös ylisukupolvisen vaikuttamisen.
The objective of this study is to explore how employees within the Pidä kiinni®- system describe the role of client relationships in carrying out their work, in the clients’ rehabilitation processes, and what rehabilitation methods they consider supportive of client relationships. The research participants consisted of workgroups from Pidä kiinni®-rehabilitation units in four different cities, including staff from five outpatient service units and four firsthomes.
The data for this thesis was collected using a Webropol survey that included several open-ended questions. A total of 27 employees responded. The data analysis was conducted using Braun and Clarke’s thematic analysis as well as content analysis.
Based on the results of the study, employees of the Pidä kiinni®- treatment system described client relationships as having a significant role both in the progress of the client's rehabilitation process and in the implementation of their own work. Employees stated that a trusting client relationship enables the core task to be carried out within an attachment-theoretical framework. Dialogical and reflective interaction with the client enhances the meaningfulness of the work, strengthens resilience, and supports the development of professional identity. In challenging interactions, a prolonged sense of disconnection can reduce the perceived meaningfulness of work and increase feelings of inadequacy among employees.
The findings emphasize the importance of the worker’s empathetic and respectful interaction style in building client relationships, enabling the development of trust. Trust was seen as a prerequisite for the parent’s commitment to rehabilitation and for initiating reflective work. The client relationship facilitates change, gradually allowing the client to begin trusting themselves and others.
According to the employees, the way in which a method is used in interaction with the client is more important than the specific content of the rehabilitation methods. The key method perceived to most strongly support the building of the client relationship was designated key worker model. Through this method, the client can form a safe relationship with one person, in which they feel secure enough to share even difficult issues.
The client's trust in the employee develops gradually, and its formation enables a relationship where the client dares to open up, reflect on their parenthood, and work on the changes needed to live substance-free. The creation of trust and reflective work requires long-term rehabilitation, which cannot be condensed into short treatment periods.
In the current societal context—where care pathways are fragmented and the service system is dysfunctional—there is a significant risk that this kind of work will not be possible for families recovering from substance abuse. This thesis highlights the importance of maintaining structures like the Pidä kiinni®- treatment system, where clients are given the opportunity to rebuild their self-image through trusting relationships. According to employees, this client relationship–based approach also enables intergenerational impact.