Lääketeollisuuden toimitusketjun resilienssi – varautuminen geopoliittisiin riskeihin

Abstract

Lääketeollisuuden toimitusketjut ovat globalisaation myötä tehostuneet, mutta samalla altistuneet geopoliittisille riskeille, kuten kauppasodille, vientirajoituksille ja poliittiselle epävakaudelle. Vaikuttavien lääkeaineiden ja apuaineiden tuotannon keskittyminen Kiinaan ja Intiaan on lisännyt riippuvuutta rajatusta määrästä toimittajia ja heikentänyt toimitusketjujen häiriönsietokykyä. COVID-19-pandemian aikaiset toimituskatkokset ja vientirajoitukset ovat osoittaneet globaalien lääketoimitusketjujen haavoittuvuuden kriisitilanteissa ja korostaneet tarvetta kehittää niiden resilienssiä ennakoivin ja monitasoisin keinoin. Aiempi tutkimus aiheesta on hajanaista ja usein keskittynyt yksittäisiin toimenpiteisiin, joiden kyky hallita geopoliittisia riskejä on osoittautunut riittämättömäksi. Tässä kandidaatintutkielmassa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen: millä strategioilla lääketeollisuuden toimitusketjujen resilienssiä voidaan vahvistaa geopoliittisten riskien ja niiden vaikutusten hallitsemiseksi, ja mitkä ovat lääketeollisuuden erityispiirteet, jotka tekevät alasta erityisen alttiin geopoliittisille häiriöille. Tutkimus toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa analysoitiin vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja, politiikkaraportteja ja kansainvälisten instituutioiden aineistoja. Keskeiset strategiat tunnistettiin toistuvuuden, soveltuvuuden ja kriittisen arvioinnin perusteella, painottaen ratkaisuja, jotka vastaavat lääketeollisuuden toimitusketjujen erityispiirteisiin ja geopoliittisten riskien aiheuttamiin haasteisiin. Tutkielmassa resilienssiä tarkastellaan rajatusti lääketeollisuuden toimitusketjujen ja lääkkeiden saatavuuden näkökulmasta, eikä käsitellä resilienssin muita mahdollisia ulottuvuuksia, kuten tuotekehityksen tai sairaalatoimintojen sopeutumiskykyä. Tulokset osoittavat, että lääketeollisuuden toimitusketjujen resilienssin vahvistaminen edellyttää kokonaisvaltaista ja pitkäjänteistä lähestymistapaa, jossa yhdistyvät rakenteelliset, operatiiviset ja teknologiset ratkaisut. Keskeisiä strategioita ovat toimittajaverkostojen hajauttaminen ja monipuolistaminen, paikallisen ja alueellisen tuotantokapasiteetin kehittäminen, kriittisten tuotteiden varmuusvarastointi, ennakoiva riskienhallinta sekä digitaalisten teknologioiden hyödyntäminen toimitusketjujen läpinäkyvyyden ja reagoivuuden parantamiseksi. Lisäksi resilienssin vahvistamisessa korostuvat kansallisen ja kansainvälisen yhteistyön, sääntelykoordinoinnin ja sidosryhmien välisen tiedonvaihdon merkitys. Lääketeollisuuden erityispiirteet — kuten pitkät ja säädellyt tuotantosyklit, korkea sääntelyaste, vahva maantieteellinen ja toimittajakohtainen keskittyneisyys sekä geneeristen lääkkeiden vähäiset taloudelliset kannustimet — rajoittavat laajamittaista ja pysyvää mukautumista geopoliittisiin häiriöihin. Kriisitilanteissa, kuten COVID-19-pandemian aikana, on kuitenkin kyetty toteuttamaan nopeita ja tilapäisiä sopeutustoimia. Näin ollen toimitusketjujen resilienssin kehittäminen edellyttää pitkäjänteisiä investointeja, strategista suunnittelua ja sopeutumiskykyä muuttuviin geopoliittisiin olosuhteisiin. Lääkkeiden saatavuuden varmistaminen edellyttää verkottunutta, ennakoivaa ja teknologisesti edistynyttä lähestymistapaa, jossa varautuminen ja innovatiivisuus kietoutuvat toisiinsa globaalissa toimintaympäristössä. Tämä tutkimus kokoaa ja jäsentää aiempaa kirjallisuutta lääketeollisuuden toimitusketjujen resilienssistä geopoliittisten riskien kontekstissa, täydentäen näin ymmärrystä aihepiiristä ja luoden pohjaa tulevalle tutkimukselle.