Jumalan armosta syytön : Jumaltuomiot keskiajan ja uuden ajan alun Euroopassa ja Ruotsissa

Abstract

Työ tarkastelee jumaltuomioita yleiseurooppalaisessa kontekstissa. Esittelen lyhyesti niiden soveltamisalan ja tarkastelen kirkon roolia niiden levittäjänä ja myös lopettajana keskiajan aikana. Käsittelen myös muita näyttömenetelmiä keskiajalla ja uuden ajan alussa ja niiden vaikutusta jumaltuomioista poissiirtymiselle. Keskityn työssä jumaltuomioiden käyttöön Pohjoismaissa ja erityisesti Ruotsissa keskiajalla ja uuden ajan alussa. Käsittelen, miten jumaltuomiot oli Ruotsissa kodifioitu ja mistä jumaltuomioista on Ruotsissa merkkejä.

Jumaltuomiot olivat keskiajalla ja satunnaisesti vielä uuden ajan alussa oikeusprosessissa käytetty todistusmenetelmä, johon liittyi usko Jumalan väliintulosta: Jumala paljastaisi kokeella syytetyn syyttömyyden tai syyllisyyden. Keskiajalla jumaltuomiot saattoivat olla osa näyttöä rikosten ja monenlaisten muiden oikeustapausten selvittämiseen, ja niitä käytettiin myös uuden ajan alussa satunnaistapauksissa. Keskiajallakaan ne eivät yleensä olleet ainoa näyttö oikeustapauksissa vaan yleensä tukivat muuta näyttöä, ellei jumaltuomion käyttöä katsottu tapauksessa ainoaksi varteenotettavaksi todistusmenetelmäksi heikon näytön takia tai jos muuta näyttöä ei ollut. Kirkko edisti jumaltuomioita keskiajalla ja osallistui aktiivisesti niiden toimittamiseen.

Jumaltuomiot saivat jo keskiajan alkupuolella kritiikkiä niiden kyseenalaisen todistusarvon takia, mutta kritiikki huipentui vasta 1200-luvulla katolisen kirkon viralliseen kieltoon. Vaikka siis alun perin kirkko oli kannattanut jumaltuomioiden käyttöä, päätti se kuitenkin kieltää jumaltuomiot niiden kristinuskon kanssa yhteensopimattomuuden takia, ja ne katsottiin epäluotettaviksi. Lisäksi vaihtoehtoiset todistusmenetelmät, kuten henkilön oma tunnustus, katsottiin paremmiksi tavoiksi todistaa ja sopivat paremmin yhteen kristinuskon kanssa. Vaikka jumaltuomiot virallisesti kiellettiin jo keskiajalla, eivät ne täysin kadonneet edes uudella ajalla, vaan yksittäisissä oikeustapauksissa näytöksi kelpasi vielä jumaltuomioilla todistettu näyttö, mikäli muu näyttö oli esimerkiksi puutteellista.

Ruotsissa muutamista jumaltuomioista, kuten raudankannosta ja vesikokeesta, on merkkejä, ja keskiajalla ja vielä uuden ajan alussa ne saattoivat tarjota myös Ruotsissa lisänäyttöä kiperiin oikeuskysymyk-siin. Kuten muuallakin Euroopassa, jumaltuomiot kiellettiin Ruotsissa 1200-luvulla, joissakin osissa Ruotsia vasta 1300-luvun alussa, mutta satunnaistapauksissa tiettyjä jumaltuomioita saatettiin hyödyntää uuden ajan alussa, kuten vesikoetta noitavainoissa. Jumaltuomiot on Ruotsissa kodifioitu heikosti, mutta esiintyvät kuitenkin muutamassa keskiaikaisessa laissa sekä esimerkiksi muutamissa liturgisissa lähteissä. Jumaltuomioista pohjoismaalaisessa oikeushistoriassa on kirjoitettu suhteellisen vähän, joten jumaltuomioiden merkitystä pohjoismaiselle oikeudelle on vaikea arvioida.

Tutkimusmenetelmänä on käytetty oikeushistoriallista tarkastelua.