Katsomusaineiden tulevaisuus perusopetuksessa : elämänkatsomustiedon ja uskonnon aineenopettajien näkemyksiä yhteisestä katsomusaineesta ja sen mahdollisesta sisällöstä

Abstract

Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan, miten elämänkatsomustiedon ja uskonnon aineenopettajat näkevät mahdollisen yhteisen katsomusaineen suomalaisessa koulutusjärjestelmässä ja yhteiskunnassa. Lisäksi tutkielma pyrkii kartoittamaan elämänkatsomustiedon ja uskonnon aineenopettajien näkemyksiä siitä, millainen opetuksen sisältö tekisi yhteisestä katsomusaineesta oikeudenmukaisen, ja toisaalta sellaisen, että se vastaisi monikulttuurisen yhteiskunnan tarpeita.

Suomen katsomusopetuksen kenttä on monimuotoinen ja muuttuu jatkuvasti globalisaation, maahanmuuton, sekularisaation ja digitalisaation myötä, mikä haastaa perinteiset pedagogiset käytännöt ja vaatii opettajilta uutta osaamista moninaisuuden kohtaamiseen. Nykyinen katsomusopetuksen malli kohtaa haasteita Suomen katsomuksellisen kentän moninaistuessa ja alueellisten erojen kasvaessa. Lisäksi mallissa on yhdenvertaisuusongelmia, jotka liittyvät opetuksesta annettuihin asetuksiin, lainsäädäntöön sekä käytännön järjestämiskysymyksiin.

Tutkielma toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tutkielmassa haastateltiin neljää uskonnon ja elämänkatsomuksen aineenopettajaa. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Näin voitiin nostaa esiin osallistujien näkemyksistä keskeiset teemat sekä jäsentää aineiston monipuolinen sisältö tutkimuskysymysten kannalta tarkoituksenmukaisesti.

Tulosten mukaan opettajat pitivät yhteisen katsomusaineen vahvuuksina ryhmäytymisen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja suvaitsevaisuuden edistämisen. Aineella koettiin olevan potentiaalia vahvistaa yhteisöllisyyttä ja vähentää katsomuksiin liittyviä ennakkoluuloja sekä tukea oppilaiden maailmankuvan laajentumista, tunnetaitojen kehittymistä ja aktiiviseksi kansalaiseksi kasvamista. Samalla tutkimus toi esiin opettajien merkittäviä huolia ja kielteisiä näkökulmia yhteisestä katsomusaineesta. Vähemmistöoppilaiden aseman heikkeneminen, stereotypioiden vahvistuminen sekä vähemmistöstressin lisääntyminen sekä oppisisältöjen supistuminen nähtiin yhteisen katsomusaineen haasteina.

Opettajat korostivat, että onnistunut yhteinen katsomusaine edellyttää tarkkaa suunnittelua, asiantuntijoiden kuulemista sekä opettajien täydennyskoulutusta. Aineen sisällön tulisi rakentua yleissivistyksen, uskonnonlukutaidon, etiikan, ihmisoikeuksien ja kriittisen ajattelun varaan. Lopuksi opettajat painottivat, että uudistus voi onnistua vain, mikäli se toteutetaan yhdessä kentän asiantuntijoiden ja opettajien kanssa, selkeästi suunnitellun ja saavutettavan opetussuunnitelman pohjalta.

Tutkielma tukee aikaisempia havaintoja siitä, että katsomusopetus on monitahoinen ja herkkä aihe, jonka uudistaminen vaatii laajaa sidosryhmien kuulemista ja kulttuurisen moninaisuuden huomioimista. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tutkimusta yhteisen katsomusaineen sisällöistä, opetussuunnitelmista ja toteutuksen pedagogisista ratkaisuista. Erityisen tärkeää olisi tarkastella, miten nykyiset oppiaineet, opettajankoulutus ja katsomusopetuksen käytännöt vastaavat monikulttuurisen yhteiskunnan tarpeisiin.