Laajavastuisen hoitotyön koulutuksen ja tehtävänkuvien työelämärelevanssi

Abstract

Suomessa laajavastuisen hoitotyön asiantuntijatehtävien kehittäminen on ajankohtaista, mutta roolien käyttöönotto on edelleen hajanaista ja lainsäädännöllisesti määrittelemätöntä. Kansainvälisesti laajavastuisen hoitotyön roolit ovat useissa maissa vakiintuneempia, ja niitä käytetään vastaamaan terveydenhuollon kasvaviin vaatimuksiin, kuten lääkärivajeeseen ja palvelujen saatavuuteen. Tarve selkeyttää koulutuksen ja tehtävärakenteiden kokonaisuutta on tunnistettu myös suomalaisessa terveydenhuollossa.

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli kuvata laajavastuisen hoitotyön asiantuntijatehtävien koulutusta ja tehtävärakenteita kansainvälisesti sekä tarkastella niiden työelämärelevanssia suomalaisessa terveydenhuollon kontekstissa. Tavoitteena oli tuottaa kokonaisvaltainen kuva koulutuksen ja tehtävien nykytilasta sekä tunnistaa kehittämistarpeita, jotka tukisivat asiantuntijaroolien vakiinnuttamista ja vaikuttavuuden arviointia Suomessa. Tutkimus koostui kartoittavasta kirjallisuuskatsauksesta ja kuvailevasta laadullisesta tutkimuksesta.

Kirjallisuuskatsaukseen valittiin 15 kansainvälistä, vertaisarvioitua artikkelia. Laadullinen aineisto koostui Suomen Sairaanhoitajien kokoaman asiantuntijaryhmän toteuttamista fokusryhmähaastatteluista, jotka analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Haastatteluiden osallistujat oli rekrytoitu viidestä eri asiantuntijaryhmästä. Tutkittavat (n=24) olivat rajatun lääkkeenmääräämisoikeuden omaavia asiantuntijasairaanhoitajia (n=4) ja kliinisen hoitotyön asiantuntijoita, joista osa oli suorittanut ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (n=6) ja osa terveystieteiden maisteritutkinnon (n=6), sekä lisäksi hoitotyön johtajia (n=3) ja korkeakouluopettajia (n=5). Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Kirjallisuuskatsauksen perusteella laajavastuisen hoitotyön rooleihin johtava koulutus oli useimmissa tarkastelluissa maissa maisteritasoista ja muodollisesti säädeltyä. Tutkimustulosten mukaan Suomessa tehtävänkuvat sisälsivät kliinistä asiantuntijatyötä, päätöksentekoa sekä kehittämis- ja koulutustehtäviä, mutta roolien laajuus ja itsenäisyys vaihtelivat maittain. Suomessa roolien käyttöönotto oli organisaatiokohtaista ja rakenteellinen tuki hajanaista. Koulutuksen työelämävastaavuudessa ja tehtävien vaikuttavuuden arvioinnissa havaittiin kehittämistarpeita.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että laajavastuisen hoitotyön asiantuntijatehtävien vakiinnuttaminen Suomessa edellyttää koulutuksen ja tehtävärakenteiden selkeyttämistä sekä kansallisia linjauksia. Jatkossa tarvitaan tutkimusta koulutuksen työelämävastaavuudesta eri terveydenhuollon konteksteissa, roolien asemista - ja vaikuttavuuden mittaamisesta suomalaisessa terveydenhuollossa.

In Finland, the development of advanced practice nursing roles is a current topic, but their implementation remains fragmented and lacks legislative definition. Internationally, advanced practice nursing roles are more established in many countries and are used to address growing healthcare demands, such as physician shortages and service accessibility. The need to clarify the overall structure of advanced practice nursing education and role descriptions has also been recognized in the Finnish healthcare system.

The purpose of this Master's Thesis was to describe the education and role structures of advanced practice nursing internationally and to examine their relevance to working life in the Finnish healthcare context. The aim was to provide a comprehensive overview of the current state of education and roles, and to identify areas for development that would support the establishment and impact assessment of advanced practice nursing roles in Finland. The study consisted of a scoping literature review and a descriptive qualitative study.

The literature review included 15 international peer-reviewed articles. The qualitative data consisted of focus group interviews conducted by a specialist group convened by the Finnish Nurses Association and were analysed using inductive content analysis. The participants (n=24) were recruited from five different expert groups and included advanced practice nurses with limited prescribing rights (n=4), clinical nurse specialists with either a Master of Health Care degree from a university of applied sciences (n=6) or a Master of Health Sciences degree (n=6), as well as nursing managers (n=3) and higher education teachers (n=5). The data were analysed using inductive content analysis.

Based on the literature review, advanced practice nursing education in most of the countries studied was at the master’s level and formally regulated. According to the qualitative research findings, the roles in Finland typically included clinical expertise, decision-making, and responsibilities in development and education, although the scope and autonomy of roles varied across countries. In Finland, advanced practice nursing role implementation was organisation-specific, and structural support was fragmented. Development needs were identified in aligning education with work-life demands and in evaluating the effectiveness of expert roles.

In conclusion, the establishment of advanced practice nursing roles in Finland requires clearer educational and role structures, as well as national-level guidelines. Further research is needed on the alignment of education with working life across healthcare settings, the positioning of advanced practice nursing roles, and the development of tools to assess their impact within the Finnish healthcare system.