”Tätä kaikki alemmat asteet noudattakoon” : Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö työtapaturma- ja ammattitautiasioissa 2010–2025
Tolvanen, Markus (2025-05-13)
”Tätä kaikki alemmat asteet noudattakoon” : Korkeimman oikeuden oikeuskäytäntö työtapaturma- ja ammattitautiasioissa 2010–2025
(13.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060359170
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060359170
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen aiheena on korkeimman oikeuden (KKO) ratkaisukäytännön analysointi työtapaturma- ja ammattitautiasioissa. Tutkimuksen kohteena on erityisesti korkeimman oikeuden 70 työtapaturma- ja ammattitautiasioissa annettua ratkaisua vuosilta 2010–2025. Tarkoituksena on selvittää, miten ratkaisut ja korkeimman oikeuden perusteluiden argumentointi eroavat muutoksenhakujärjestelmän alempien asteiden, vakuutusoikeuden ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan, ratkaisuista. Tutkimusmenetelmänä on argumentaatioanalyysi.
Tutkimusmenetelmä on myös lainopillinen, sillä tutkimuksen kohteena on myös työtapaturma- ja ammattitautisääntelyn normien tulkinta ja merkityssisällön arviointi. Tarkastelukohteena on myös 1.1.2016 voimaantulleen työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) vaikutus korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön ja uuden lainsäädännön vertaaminen aiemmin voimassa olleeseen tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukaiseen sääntelyyn.
Tutkimuksen keskeinen havainto on se, että korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö työtapaturma- ja ammattitautiasioissa poikkeaa merkittävästi alemmista muutoksenhakuasteista. KKO:n ratkaisukäytännön voi katsoa viestivän, että alempien muutoksenhakuasteiden suorittama syy-yhteysarviointi on puutteellista, sillä niiden suorittama arviointi perustuu pitkälti yleiseen lääketieteelliseen tietämykseen. Korkein oikeus usein viittaa siihen, että syy-yhteyden arviointi on oikeudellista kokonaisharkintaa, jossa lääketieteellistä syy-yhteyttä tulee arvioida tapauskohtaisen näytön perusteella. Tutkimuksen perusteella korkein oikeus kumoaa tai muuttaa valtaosaa vakuutusoikeuden päätöksistä, sillä ratkaisuaineiston muutosprosentti KKO:ssa on yli 92.
Toisena keskeisenä huomiona tutkimuksessa ilmeni, että muutoksenhaku on ollut vahingoittuneen työntekijän näkökulmasta erityisen kannattavaa, sillä yhtä tapausta lukuun ottamatta kumotut tai muutetut päätökset on ratkaistu osin tai kokonaan vahingoittuneen eduksi. Selkeässä enemmistössä, 87 %:ssa, tapauksista kyse oli syy-yhteyden arvioinnista. Työtapaturman sattumisolosuhdetta käsitteleviä ratkaisuja oli huomionarvoisen vähän.
Tutkimuksen perusteella on ilmeistä, että lakimuutos ei ole tavoittanut sille asetettuja tavoitteita korkeimman oikeuden ja muutoksenhakuasteiden välisen linjaeron selkeyttämisen osalta, sillä muutosprosentti ei ole TyTAL:n voimassaolon aikana käytännössä pienentynyt. Korkeimman oikeuden ratkaisut ovat kuitenkin vähentyneet merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämä on ongelmallista, sillä KKO:n linjaaville ratkaisuille on selkeä tarve oikeustilan linjaajana niin syy-yhteyden arvioinnissa kuin työtapaturman sattumisolosuhteita koskevissa kysymyksissä.
Tutkimusmenetelmä on myös lainopillinen, sillä tutkimuksen kohteena on myös työtapaturma- ja ammattitautisääntelyn normien tulkinta ja merkityssisällön arviointi. Tarkastelukohteena on myös 1.1.2016 voimaantulleen työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) vaikutus korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön ja uuden lainsäädännön vertaaminen aiemmin voimassa olleeseen tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukaiseen sääntelyyn.
Tutkimuksen keskeinen havainto on se, että korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntö työtapaturma- ja ammattitautiasioissa poikkeaa merkittävästi alemmista muutoksenhakuasteista. KKO:n ratkaisukäytännön voi katsoa viestivän, että alempien muutoksenhakuasteiden suorittama syy-yhteysarviointi on puutteellista, sillä niiden suorittama arviointi perustuu pitkälti yleiseen lääketieteelliseen tietämykseen. Korkein oikeus usein viittaa siihen, että syy-yhteyden arviointi on oikeudellista kokonaisharkintaa, jossa lääketieteellistä syy-yhteyttä tulee arvioida tapauskohtaisen näytön perusteella. Tutkimuksen perusteella korkein oikeus kumoaa tai muuttaa valtaosaa vakuutusoikeuden päätöksistä, sillä ratkaisuaineiston muutosprosentti KKO:ssa on yli 92.
Toisena keskeisenä huomiona tutkimuksessa ilmeni, että muutoksenhaku on ollut vahingoittuneen työntekijän näkökulmasta erityisen kannattavaa, sillä yhtä tapausta lukuun ottamatta kumotut tai muutetut päätökset on ratkaistu osin tai kokonaan vahingoittuneen eduksi. Selkeässä enemmistössä, 87 %:ssa, tapauksista kyse oli syy-yhteyden arvioinnista. Työtapaturman sattumisolosuhdetta käsitteleviä ratkaisuja oli huomionarvoisen vähän.
Tutkimuksen perusteella on ilmeistä, että lakimuutos ei ole tavoittanut sille asetettuja tavoitteita korkeimman oikeuden ja muutoksenhakuasteiden välisen linjaeron selkeyttämisen osalta, sillä muutosprosentti ei ole TyTAL:n voimassaolon aikana käytännössä pienentynyt. Korkeimman oikeuden ratkaisut ovat kuitenkin vähentyneet merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämä on ongelmallista, sillä KKO:n linjaaville ratkaisuille on selkeä tarve oikeustilan linjaajana niin syy-yhteyden arvioinnissa kuin työtapaturman sattumisolosuhteita koskevissa kysymyksissä.