Euroopan unionin koheesiopolitiikka ja sen vaikutus alueelliseen talouskasvuun Suomessa
Hiltunen, Johanna (2025-04-28)
Euroopan unionin koheesiopolitiikka ja sen vaikutus alueelliseen talouskasvuun Suomessa
(28.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460328
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460328
Tiivistelmä
Koheesiopolitiikka on EU:n tärkein investointipolitiikka, jonka tavoitteena on edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä vähentää alueellisia kehityseroja kohdentamalla rahoitusta erityisesti heikommin kehittyneille alueille. Tutkielma käsittelee Euroopan unionin koheesiopolitiikan välineen, Aluekehitysrahaston, vaikutusta alueelliseen talouskasvuun Suomessa vuosien 2007–2019 aikana. Suomessa koheesiopolitiikan rahoitusta on erityisesti kohdistettu Itä- ja Pohjois-Suomeen, joissa taloudellinen tila on ollut heikompaa kuin muualla maassa.
Koheesiopolitiikkaan käytetään noin kolmannes Euroopan unionin budjetista. Politiikkatoimenpiteitä tulisi arvioida niiden vaikuttamisen tutkimiseksi. Suomessa on tehty varsin vähän kvantitatiivista analyysia koheesiopolitiikan vaikuttavuuden arvioimiseksi. Kiistelyn kohteena on ollut kansallisesti erityisesti rahoituksen alueellinen jakopolitiikka, koska rahoitus kohdistetaan alueille poliittisin perustein. Argumenttina on esitetty, että rahoitusta on kohdennettu liikaa Itä- ja Pohjois-Suomeen, jossa yritysten määrä on pienempi ja rahoituksen kysyntä on heikompaa, jolloin rahoitusta kohdennettaisiin tuottamattomiin hankkeisiin.
Aikaisemmat tutkimukset rakennerahastojen vaikutuksista talouskasvuun ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia. Tutkimuksissa on käytetty erilaisia ekonometrisiä malleja, kuten paneeliregressioanalyysiä ja klusterianalyysiä, selvittämään rakennerahastojen ja talouskasvun välistä yhteyttä. Suomessa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että rakennerahastojen vaikutukset ovat olleet positiivisia erityisesti heikommin kehittyneillä alueilla. Aikaisempien tutkimusten tarkastelu tuo esiin, että rakennerahastojen vaikutusten arviointi on haastavaa ja tulokset vaihtelevat riippuen käytetyistä menetelmistä ja aineistoista.
Tutkielmassa tarkastellaan kasvu- ja konvergenssiteorioita koheesiopolitiikan selittävinä tekijöinä. Solow-Swanin kasvuteoria ja beeta-konvergenssi ovat keskeisiä teorioita, jotka selittävät talouskasvua ja alueiden välistä taloudellista lähentymistä. Paneeliregressiomalleja käytetään estimoimaan rakennerahastojen ja talouskasvun välistä yhteyttä. Kasvu- ja konvergenssiteorioiden tarkastelu tarjoaa teoreettisen perustan koheesiopolitiikan vaikutusten arvioinnille ja auttaa ymmärtämään, miten taloudellinen lähentyminen ja kasvu voivat tapahtua.
Tutkimuksessa analysoidaan Euroopan unionin aluekehitysrahastohankkeiden eli EAKR-hankkeiden yhteyttä alueelliseen talouskasvuun Suomessa vuosina 2007–2020. Tulokset osoittavat, että rakennerahastojen määrällä on ollut positiivinen yhteys talouskasvuun erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kahden vuoden viiveellä myönnetyt rakennerahastoilla todetaan vahva yhteys talouskasvuun näillä alueilla. Aluekehitysrahaston vaikutusten analyysi osoittaa, että rakennerahastojen määrällä on ollut merkittävä positiivinen vaikutus talouskasvuun, erityisesti heikommin kehittyneillä alueilla, mikä tukee koheesiopolitiikan tavoitteita taloudellisesta konvergenssista.
Koheesiopolitiikalle on asetettu monia tavoitteita, mutta yksi keskeisimmistä on kasvun lisääminen heikommin pärjäävillä alueilla. Tutkimustulokset eivät anna viitteitä siitä, että rahoituksen keskittäminen Itä- ja Pohjois-Suomeen olisi ollut tehotonta tämän tavoitteen osalta. Jatkotutkimuksessa tulisi keskittyä institutionaalisten tekijöiden merkitykseen rahoituksen tehokkuudessa. Tutkimusten ja analyysin perusteella rahoituksen jakopolitiikkaa voisi kehittää läpinäkyvämmäksi kehittämällä rahoituksen kohdentamisen kriteerejä. Koheesiopolitiikan tavoitteen kannalta olisi perusteltua ehdollistaa rahoitus esimerkiksi alueelliseen BKT per asukas tasoon. Politiikan tavoitteiden lisäksi rakennerahoituksen tavoitteen toteutumista voitaisiin arvioida paremmin kausaalipäätelmän mahdollistavan tutkimusasetelman avulla.
Koheesiopolitiikkaan käytetään noin kolmannes Euroopan unionin budjetista. Politiikkatoimenpiteitä tulisi arvioida niiden vaikuttamisen tutkimiseksi. Suomessa on tehty varsin vähän kvantitatiivista analyysia koheesiopolitiikan vaikuttavuuden arvioimiseksi. Kiistelyn kohteena on ollut kansallisesti erityisesti rahoituksen alueellinen jakopolitiikka, koska rahoitus kohdistetaan alueille poliittisin perustein. Argumenttina on esitetty, että rahoitusta on kohdennettu liikaa Itä- ja Pohjois-Suomeen, jossa yritysten määrä on pienempi ja rahoituksen kysyntä on heikompaa, jolloin rahoitusta kohdennettaisiin tuottamattomiin hankkeisiin.
Aikaisemmat tutkimukset rakennerahastojen vaikutuksista talouskasvuun ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia. Tutkimuksissa on käytetty erilaisia ekonometrisiä malleja, kuten paneeliregressioanalyysiä ja klusterianalyysiä, selvittämään rakennerahastojen ja talouskasvun välistä yhteyttä. Suomessa tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet, että rakennerahastojen vaikutukset ovat olleet positiivisia erityisesti heikommin kehittyneillä alueilla. Aikaisempien tutkimusten tarkastelu tuo esiin, että rakennerahastojen vaikutusten arviointi on haastavaa ja tulokset vaihtelevat riippuen käytetyistä menetelmistä ja aineistoista.
Tutkielmassa tarkastellaan kasvu- ja konvergenssiteorioita koheesiopolitiikan selittävinä tekijöinä. Solow-Swanin kasvuteoria ja beeta-konvergenssi ovat keskeisiä teorioita, jotka selittävät talouskasvua ja alueiden välistä taloudellista lähentymistä. Paneeliregressiomalleja käytetään estimoimaan rakennerahastojen ja talouskasvun välistä yhteyttä. Kasvu- ja konvergenssiteorioiden tarkastelu tarjoaa teoreettisen perustan koheesiopolitiikan vaikutusten arvioinnille ja auttaa ymmärtämään, miten taloudellinen lähentyminen ja kasvu voivat tapahtua.
Tutkimuksessa analysoidaan Euroopan unionin aluekehitysrahastohankkeiden eli EAKR-hankkeiden yhteyttä alueelliseen talouskasvuun Suomessa vuosina 2007–2020. Tulokset osoittavat, että rakennerahastojen määrällä on ollut positiivinen yhteys talouskasvuun erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Kahden vuoden viiveellä myönnetyt rakennerahastoilla todetaan vahva yhteys talouskasvuun näillä alueilla. Aluekehitysrahaston vaikutusten analyysi osoittaa, että rakennerahastojen määrällä on ollut merkittävä positiivinen vaikutus talouskasvuun, erityisesti heikommin kehittyneillä alueilla, mikä tukee koheesiopolitiikan tavoitteita taloudellisesta konvergenssista.
Koheesiopolitiikalle on asetettu monia tavoitteita, mutta yksi keskeisimmistä on kasvun lisääminen heikommin pärjäävillä alueilla. Tutkimustulokset eivät anna viitteitä siitä, että rahoituksen keskittäminen Itä- ja Pohjois-Suomeen olisi ollut tehotonta tämän tavoitteen osalta. Jatkotutkimuksessa tulisi keskittyä institutionaalisten tekijöiden merkitykseen rahoituksen tehokkuudessa. Tutkimusten ja analyysin perusteella rahoituksen jakopolitiikkaa voisi kehittää läpinäkyvämmäksi kehittämällä rahoituksen kohdentamisen kriteerejä. Koheesiopolitiikan tavoitteen kannalta olisi perusteltua ehdollistaa rahoitus esimerkiksi alueelliseen BKT per asukas tasoon. Politiikan tavoitteiden lisäksi rakennerahoituksen tavoitteen toteutumista voitaisiin arvioida paremmin kausaalipäätelmän mahdollistavan tutkimusasetelman avulla.