Historian aallokosta ikuisuuden pysyvyyteen : Karl Löwith (1897–1973) historiallisen maailmankuvan kyseenalaistajana
Lehtikangas, Tomas (2025-05-02)
Historian aallokosta ikuisuuden pysyvyyteen : Karl Löwith (1897–1973) historiallisen maailmankuvan kyseenalaistajana
(02.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460582
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460582
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa tarkasteltiin Karl Löwithin (1897–1973) esittämää historianfilosofian ja historiallisen maailmankuvan kritiikkiä. Vuonna 1949 julkaistu teos Meaning in History oli yksi toisen maailmansodan jälkeisen saksalaisen filosofian vaikutusvaltaisimpia teoksia. Sen sisältämä teesi historianfilosofian teologisista juurista synnytti valtavan määrän keskustelua ja muodosti alkupisteen niin kutsutulle sekularisaatiodebatille. Löwithin teosta on sittemmin tulkittu pitkälti tämän debatin näkökulmasta. Lisäksi Löwith julkaisi vuosina 1950–1966 joukon lyhyempiä esseitä, jotka syvensivät Meaning in Historyssa esiteltyjä teemoja. Hän pyrki näissä teksteissään laajentamaan historiallisen maailmankuvan kritiikkiään sekä rakentamaan tälle kritiikille perustuvaa filosofista positiota. Kaikkien analysoitavien tekstien tyylilajina on filosofian historia.
Tutkielmassa selvitettiin kontekstualisoivaa ja käsiteanalyyttistä menetelmää hyödyntäen Löwithin kuvausta historianfilosofian syntytaustasta. Tämä analyysi kontekstualisoitiin historiallisesti ja osoitettiin sen yhteys aikakauden historianfilosofisiin ja teologisiin keskusteluihin. Lisäksi osoitettiin, kuinka kysymys historianfilosofian syntytaustasta motivoitui toisen maailmansodan kokemusta vasten. Tutkimuksessa havaittiin, että Löwith katsoi historianfilosofian polveutuvan juutalaiskristillisestä eskatologisesta ajattelusta. Hänen esittämänsä analyysi haastoi vallalla olevan käsityksen historiallisesta ajattelusta ja historianfilosofiasta leimallisesti moderneina ilmiöinä.
Löwithin vuosina 1950–1966 kirjoittamia esseitä analysoimalla selvitettiin, kuinka hänen historiallisen ajattelun ja historismin kritiikkinsä laajeni ja sai uusia sävyjä. Tarkemmin analysoitiin näissä teksteissä esiin nousevaa jakoa luonnolliseen ja historialliseen maailmaan. Edellä mainitut tekstit ilmensivät pyrkimystä sellaisen filosofisen position rakentamiseen, jossa luonnolle on annettu etusija historiaan nähden. Tutkielmassa huomioitiin se, kuinka tämä yritys jäi pitkälti keskeneräiseksi ja aikalaiskriitikoiden näkökulmasta ristiriitaiseksi.
Tutkielmassa selvitettiin kontekstualisoivaa ja käsiteanalyyttistä menetelmää hyödyntäen Löwithin kuvausta historianfilosofian syntytaustasta. Tämä analyysi kontekstualisoitiin historiallisesti ja osoitettiin sen yhteys aikakauden historianfilosofisiin ja teologisiin keskusteluihin. Lisäksi osoitettiin, kuinka kysymys historianfilosofian syntytaustasta motivoitui toisen maailmansodan kokemusta vasten. Tutkimuksessa havaittiin, että Löwith katsoi historianfilosofian polveutuvan juutalaiskristillisestä eskatologisesta ajattelusta. Hänen esittämänsä analyysi haastoi vallalla olevan käsityksen historiallisesta ajattelusta ja historianfilosofiasta leimallisesti moderneina ilmiöinä.
Löwithin vuosina 1950–1966 kirjoittamia esseitä analysoimalla selvitettiin, kuinka hänen historiallisen ajattelun ja historismin kritiikkinsä laajeni ja sai uusia sävyjä. Tarkemmin analysoitiin näissä teksteissä esiin nousevaa jakoa luonnolliseen ja historialliseen maailmaan. Edellä mainitut tekstit ilmensivät pyrkimystä sellaisen filosofisen position rakentamiseen, jossa luonnolle on annettu etusija historiaan nähden. Tutkielmassa huomioitiin se, kuinka tämä yritys jäi pitkälti keskeneräiseksi ja aikalaiskriitikoiden näkökulmasta ristiriitaiseksi.