Opettajien näkemyksiä sosioemotionaalisten taitojen opettamisesta varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa
Okkonen, Silja (2025-04-24)
Opettajien näkemyksiä sosioemotionaalisten taitojen opettamisesta varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa
(24.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460672
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460672
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa kartoitettiin opettajien näkemyksiä sosioemotionaalisten taitojen opettamisesta varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa. Sosioemotionaalisilla taidoilla tarkoitettiin taitoja, joiden avulla lapsi voi tunnistaa ja hallita omia tunteitaan, ratkaista ongelmia sekä muodostaa positiivisia suhteita. Niitä käsiteltiin myös Weissbergin ja kollegoiden (2015) muodostaman CASEL-viitekehyksen mukaan, joka jakautuu viiteen kompetenssialueeseen, jotka ovat itsetietoisuus, itsesäätely, sosiaalinen tietoisuus, vuorovaikutustaidot ja vastuullinen päätöksenteko. Tutkimuksessa selvitettiin myös sosioemotionaalisten taitojen opettamisen vastuun jakautumista varhaiskasvatuksessa ja yläkoulussa.
Tutkimuksen aineisto koostui havainnointi- ja haastatteluaineistoista. Kuutta luokanopettajaa oli haastateltu jo aiempaa kandidaatin tutkielmaa varten, mutta tätä tutkimusta varten kerättiin vielä neljän varhaiskasvatuksen opettajan haastattelut, neljän yläkoulun aineenopettajan haastattelut sekä jokaisen yläkoulun opettajan pitämän yhden oppitunnin havainnoinnit. Haastattelut olivat puolistrukturoituja ja perustuivat osittain CASEL-viitekehyksen kompetenssialueisiin. Havainnointi perustui täysin CASEL-viitekehyksen kompetenssialueisiin. Aineiston analyysissä hyödynnettiin teoriaohjaavaa sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Aiempien tutkimusten suuntaisesti kaikki opettajat varhaiskasvatuksesta perusopetukseen kokivat sosioemotionaaliset taidot tärkeiksi sekä oppimisen että päiväkodissa tai koulussa toimimisen kannalta. Sosioemotionaalisten taitojen opetusta tapahtui pääosin koulussa tai päiväkodissa ilmenevien tilanteiden mukaan muun muassa erilaisissa vuorovaikutus- ja pettymyksen sietämistilanteissa. Opetusmenetelmät näiden taitojen opettamisessa vaihtelivat ikätason mukaan. Varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa korostui sanoittaminen, tarinat sekä toiminnalliset menetelmät, kun taas yläkoulussa keskusteltiin ja tehtiin ryhmäytymisharjoituksia.
Sosioemotionaalisten taitojen opetuksesta vastuu oli varhaiskasvatuksessa ryhmän opettajalla ja yläkoulussa kaikilla opettajilla. Kuitenkin myös muuta henkilökuntaa osallistui näiden taitojen opettamiseen. Vahvaa jatkumoa sosioemotionaalisten taitojen opetuksen etenemisessä opetusasteelta seuraavalle ei ollut havaittavissa. Opetuksen määrä kuitenkin väheni, mutta sisällöt syvenivät varhaiskasvatuksesta kohti yläkoulua muun muassa toiminnan sanoittamisesta reflektioon kannustamiseen.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi oppimateriaalin ja opetussuunnitelman kehittämisessä. Lisätutkimusta kaivataan erityisesti sosioemotionaalisten taitojen opettamisen jakautumisesta eri henkilöille eri opetusasteilla sekä eri opetusasteiden välisestä jatkumosta sosioemotionaalisten taitojen opetuksessa. Lisäksi myös opetussuunnitelmaa ja oppikirjoja olisi hyvä tutkia näiden teemojen näkökulmasta.
Tutkimuksen aineisto koostui havainnointi- ja haastatteluaineistoista. Kuutta luokanopettajaa oli haastateltu jo aiempaa kandidaatin tutkielmaa varten, mutta tätä tutkimusta varten kerättiin vielä neljän varhaiskasvatuksen opettajan haastattelut, neljän yläkoulun aineenopettajan haastattelut sekä jokaisen yläkoulun opettajan pitämän yhden oppitunnin havainnoinnit. Haastattelut olivat puolistrukturoituja ja perustuivat osittain CASEL-viitekehyksen kompetenssialueisiin. Havainnointi perustui täysin CASEL-viitekehyksen kompetenssialueisiin. Aineiston analyysissä hyödynnettiin teoriaohjaavaa sekä aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Aiempien tutkimusten suuntaisesti kaikki opettajat varhaiskasvatuksesta perusopetukseen kokivat sosioemotionaaliset taidot tärkeiksi sekä oppimisen että päiväkodissa tai koulussa toimimisen kannalta. Sosioemotionaalisten taitojen opetusta tapahtui pääosin koulussa tai päiväkodissa ilmenevien tilanteiden mukaan muun muassa erilaisissa vuorovaikutus- ja pettymyksen sietämistilanteissa. Opetusmenetelmät näiden taitojen opettamisessa vaihtelivat ikätason mukaan. Varhaiskasvatuksessa ja alakoulussa korostui sanoittaminen, tarinat sekä toiminnalliset menetelmät, kun taas yläkoulussa keskusteltiin ja tehtiin ryhmäytymisharjoituksia.
Sosioemotionaalisten taitojen opetuksesta vastuu oli varhaiskasvatuksessa ryhmän opettajalla ja yläkoulussa kaikilla opettajilla. Kuitenkin myös muuta henkilökuntaa osallistui näiden taitojen opettamiseen. Vahvaa jatkumoa sosioemotionaalisten taitojen opetuksen etenemisessä opetusasteelta seuraavalle ei ollut havaittavissa. Opetuksen määrä kuitenkin väheni, mutta sisällöt syvenivät varhaiskasvatuksesta kohti yläkoulua muun muassa toiminnan sanoittamisesta reflektioon kannustamiseen.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi oppimateriaalin ja opetussuunnitelman kehittämisessä. Lisätutkimusta kaivataan erityisesti sosioemotionaalisten taitojen opettamisen jakautumisesta eri henkilöille eri opetusasteilla sekä eri opetusasteiden välisestä jatkumosta sosioemotionaalisten taitojen opetuksessa. Lisäksi myös opetussuunnitelmaa ja oppikirjoja olisi hyvä tutkia näiden teemojen näkökulmasta.