Ympäristöperäisten maahanmuuttajien oikeudellinen suhde kansainväliseen suojeluun : vertailua ympäristöperäisten maahanmuuttajien ja pakolaisten turvapaikkaoikeuden välillä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan ympäristöperäisten maahanmuuttajien oikeudellista suhdetta kansainväliseen suojeluun ja verrataan sitä pakolaisten kansainväliseen suojeluun. Lisäksi pohditaan kehitysehdotuksia siihen, miten ympäristöperäisten maahanmuuttajien oikeutta kansainväliseen suojeluun voisi tarvittaessa parantaa. Tutkielma keskittyy erityisesti ilmastonmuutoksen vuoksi muuttamaan joutuneisiin henkilöihin. Käyttämäni tutkimusmetodi on lainopillinen, eli tutkin voimassa olevaa oikeuttaa. Lisäksi tutkielma sisältää myös jonkin verran kansainvälistä oikeusvertailua.

Tutkielman tulokset osoittavat, että ympäristöperäiset maahanmuuttajat eivät ole tällä hetkellä oikeutettuja kansainväliseen suojeluun, eikä heidän olemassaoloaan ole tunnustettu kansainvälisessä oikeudessa lainkaan. Pakolaisten oikeudet sen sijaan on melko kattavasti turvattu kansainvälisillä sopimuksilla sekä kansallisilla laeilla, joten erot ryhmien oikeudessa kansainväliseen suojeluun ovat suuria. Yksi tärkeä selittävä tekijä on se, että ympäristöperäinen maahanmuuttaja ei sisälly Geneven yleissopimuksen pakolaismääritelmään. Toisaalta ympäristöperäisten maahanmuuttajien kansainvälistä suojelua koskeva oikeuden aukko on kuitenkin noteerattu ja ongelmaan kehitetään ratkaisuja. Tällä hetkellä esimerkiksi Australia ja Tuvalu tekevät yhteistyötä, jossa Australia myöntää vuosittain 280 tuvalulaiselle pysyvän oleskeluluvan auttaakseen ilmastonmuutoksen vaikutusten uhkaamia tuvalulaisia. Lisäksi on olemassa kansainvälisten järjestöjen ohjeita siihen, miten ympäristöperäisten maahanmuuttajien kansainvälisen suojelun tapauksissa pitäisi toimia. Tutkimieni aineistojen perusteella aiheeseen liittyvää velvoittavaa oikeutta ei kuitenkaan ole. Lainsäädäntöä voitaisiinkin kehittää esimerkiksi luomalla kansainvälinen sopimus, joka olisi laadittu ympäristöperäisten maahanmuuttajien olosuhteisiin, ja jossa määriteltäisiin tilanteet, joissa he olisivat oikeutettuja kansainväliseen suojeluun. Vastaavasti heidät voitaisiin myös sisällyttää jo olemassa oleviin pakolaissopimuksiin. Yksi vaihtoehto olisi myös kansainvälisen tuomioistuimen ratkaisu, jossa ympäristöperäiselle maahanmuuttajalle myönnettäisiin kansainvälistä suojelua. Yhteenvetona voidaan todeta, että ympäristöperäisten maahanmuuttajien oikeus kansainväliseen suojeluun on tällä hetkellä lapsen kengissä, mutta kehitysaskeleita on jo otettu, ja rakennuspalikat heidän kansainvälisen suojelunsa kehittämiseen ovat olemassa.