Suostumuksen ja/tai tunnustuksen peruuttaminen syyteneuvottelumenettelyssä
Poutanen, Sini (2025-05-26)
Suostumuksen ja/tai tunnustuksen peruuttaminen syyteneuvottelumenettelyssä
(26.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460148
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460148
Tiivistelmä
Tutkielman aiheena on rikosasian vastaajan antaman suostumuksen (asian käsittelemiseksi tunnustamisoikeudenkäynnissä) ja/tai tunnustuksen peruuttaminen syyteneuvottelumenettelyssä.
Syyteneuvottelumenettely ja tunnustamisoikeudenkäynti otettiin osaksi suomalaista oikeusjärjestelmää vuoden 2015 lainsäädäntöuudistuksessa. Uudistuksella tavoiteltiin prosessiekonomisia hyötyjä sekä oikeusprosessien keventämistä ja nopeuttamista. Syyteneuvottelumenettely perustuu rikosasian vastaajan tunnustukseen sekä suostumukseen asian käsittelemiseksi tunnustamisoikeudenkäynnissä, ja vastaavasti voi oikeuttaa lievempään rangaistukseen kuin tavallisessa oikeudenkäyntimenettelyssä voisi saada. Vaikka suostumuksella ja tunnustuksella on keskeinen rooli syyteneuvottelumenettelyssä, on keskustelua herännyt muun muassa vastaajan oikeusturvan sekä prosessiekonomian välisestä jännitteestä sekä muista oikeudellisista ongelmista koskien tilanteita, joissa vastaaja haluaa perua aiemman tunnustuksensa ja/tai suostumuksensa tunnustamisoikeudenkäyntiin.
Tutkielman tarkoituksena on tutkia syyteneuvottelumenettelyyn ja tunnistamisoikeudenkäyntiin liittyen rikosasian vastaajan antaman suostumuksen (tunnustamisoikeudenkäyntiin) ja/tai tunnustuksen peruuttamisen edellytyksiä ja vaikutuksia. Tutkielma tarkastelee edellytyksiä, joilla suostumus ja/tai tunnustus voidaan peruuttaa syyteneuvottelun eri vaiheissa, sekä lisäksi suostumuksen ja/tai tunnustuksen peruuttamisen vaikutuksia ja mahdollisia muita oikeudellisia ongelmia. Lisäksi tutkielma tarkastelee rikosasian vastaajan oikeuksien kuten oikeusturvan sekä vastaavasti syyteneuvottelun prosessiekonomisten tavoitteiden toteutumista ja tasapainoa kyseisissä peruutustilanteissa.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty lainopillista eli oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää, jonka avulla tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Keskeisinä lähteinä tutkimuksessa on käytetty voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi tutkimuksessa on tunnustuksiin liittyen nähty asianmukaisena käyttää oikeudellisen analysoinnin tukena myös oikeuspsykologista lähdeaineistoa.
Johtopäätöksenä tutkimuksen perusteella esitetään, että nykyinen lainsäädäntö antaa rikosasian vastaajalle laajan mahdollisuuden tunnustuksen ja/tai suostumuksen peruuttamiseen, ja tunnustuksen osalta vielä muutoksenhakuvaiheessakin. Tämä suojaa oikeutetusti vastaajan oikeusturvaa (esimerkiksi tilanteissa, joissa vastaaja ei ole täysin ymmärtänyt tunnustuksensa seurauksia tai tunnustus on ollut väärä), mutta samalla vaarantaa alkuperäiset syyteneuvottelulle asetetut prosessiekonomiset tavoitteet, sillä muutoksenhakuvaiheessa tunnustuksen peruuttaminen voi johtaa esimerkiksi prosessin pitkittymiseen ja täten lisäksi oikeudenkäyntikustannusten kasvuun.
Toimenpidesuosituksena tuodaan esille, että lainsäätäjän tulisi täsmentää nykyistä lainsäädäntöä siten, että tunnustuksen ja/tai suostumuksen peruuttamisedellytykset määriteltäisiin täsmällisemmin, erityisesti muutoksenhakuvaiheen osalta, turvatakseen tasapainoisesti sekä vastaajan oikeusturvan, että syyteneuvottelulle lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä asetetut prosessiekonomiset tavoitteet.
Syyteneuvottelumenettely ja tunnustamisoikeudenkäynti otettiin osaksi suomalaista oikeusjärjestelmää vuoden 2015 lainsäädäntöuudistuksessa. Uudistuksella tavoiteltiin prosessiekonomisia hyötyjä sekä oikeusprosessien keventämistä ja nopeuttamista. Syyteneuvottelumenettely perustuu rikosasian vastaajan tunnustukseen sekä suostumukseen asian käsittelemiseksi tunnustamisoikeudenkäynnissä, ja vastaavasti voi oikeuttaa lievempään rangaistukseen kuin tavallisessa oikeudenkäyntimenettelyssä voisi saada. Vaikka suostumuksella ja tunnustuksella on keskeinen rooli syyteneuvottelumenettelyssä, on keskustelua herännyt muun muassa vastaajan oikeusturvan sekä prosessiekonomian välisestä jännitteestä sekä muista oikeudellisista ongelmista koskien tilanteita, joissa vastaaja haluaa perua aiemman tunnustuksensa ja/tai suostumuksensa tunnustamisoikeudenkäyntiin.
Tutkielman tarkoituksena on tutkia syyteneuvottelumenettelyyn ja tunnistamisoikeudenkäyntiin liittyen rikosasian vastaajan antaman suostumuksen (tunnustamisoikeudenkäyntiin) ja/tai tunnustuksen peruuttamisen edellytyksiä ja vaikutuksia. Tutkielma tarkastelee edellytyksiä, joilla suostumus ja/tai tunnustus voidaan peruuttaa syyteneuvottelun eri vaiheissa, sekä lisäksi suostumuksen ja/tai tunnustuksen peruuttamisen vaikutuksia ja mahdollisia muita oikeudellisia ongelmia. Lisäksi tutkielma tarkastelee rikosasian vastaajan oikeuksien kuten oikeusturvan sekä vastaavasti syyteneuvottelun prosessiekonomisten tavoitteiden toteutumista ja tasapainoa kyseisissä peruutustilanteissa.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty lainopillista eli oikeusdogmaattista tutkimusmenetelmää, jonka avulla tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta. Keskeisinä lähteinä tutkimuksessa on käytetty voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä sekä oikeuskirjallisuutta. Lisäksi tutkimuksessa on tunnustuksiin liittyen nähty asianmukaisena käyttää oikeudellisen analysoinnin tukena myös oikeuspsykologista lähdeaineistoa.
Johtopäätöksenä tutkimuksen perusteella esitetään, että nykyinen lainsäädäntö antaa rikosasian vastaajalle laajan mahdollisuuden tunnustuksen ja/tai suostumuksen peruuttamiseen, ja tunnustuksen osalta vielä muutoksenhakuvaiheessakin. Tämä suojaa oikeutetusti vastaajan oikeusturvaa (esimerkiksi tilanteissa, joissa vastaaja ei ole täysin ymmärtänyt tunnustuksensa seurauksia tai tunnustus on ollut väärä), mutta samalla vaarantaa alkuperäiset syyteneuvottelulle asetetut prosessiekonomiset tavoitteet, sillä muutoksenhakuvaiheessa tunnustuksen peruuttaminen voi johtaa esimerkiksi prosessin pitkittymiseen ja täten lisäksi oikeudenkäyntikustannusten kasvuun.
Toimenpidesuosituksena tuodaan esille, että lainsäätäjän tulisi täsmentää nykyistä lainsäädäntöä siten, että tunnustuksen ja/tai suostumuksen peruuttamisedellytykset määriteltäisiin täsmällisemmin, erityisesti muutoksenhakuvaiheen osalta, turvatakseen tasapainoisesti sekä vastaajan oikeusturvan, että syyteneuvottelulle lainsäädäntöuudistuksen yhteydessä asetetut prosessiekonomiset tavoitteet.