Vapaat aminohapot lisäravinteissa ja niiden vaikutukset lihaskasvuun ja palautumiseen
Sillsten, Jalmari (2025-05-27)
Vapaat aminohapot lisäravinteissa ja niiden vaikutukset lihaskasvuun ja palautumiseen
(27.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460558
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060460558
Tiivistelmä
Ihmisten kiinnostus terveydestä huolehtimiseen on kasvanut viime vuosina. Erilaiset motivaattorit ohjaavat terveelliseen ravintoon ja liikuntaan. Kehonkoostumuksen muokkaaminen rasvattomammaksi ja lihaksikkaammaksi on suosittua ja sitä tukemaan on kehitetty erilaisia lisäravinteita. Markkinoille on tullut paljon erilaisia aminohappolisiä, joista uskotaan olevan hyötyä muun muassa lihaskasvuun ja palautumiseen.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää neljän Suomessa suositun aminohappolisän todelliset vapaiden aminohappojen pitoisuudet, verrata vapaiden ja sitoutuneiden aminohappojen määrää tuotteissa sekä analysoida aiempien tutkimuksien perusteella, onko aminohappolisistä hyötyä lihaskasvuun tai palautumiseen. Tutkituista aminohappolisistä kaksi sisälsi kaikkia välttämättömiä aminohappoja (EAA) ja kaksi ainoastaan haaraketjuisia välttämättömiä aminohappoja (BCAA).
Kirjallisuuskatsauksen perusteella pelkät haaraketjuiset aminohapot (BCAA) eivät yksinään riitä proteiinisynteesin aikaansaamiseksi, sillä proteiinisynteesi vaatii aina kaikkien aminohappojen läsnäolon. Toisaalta kaikkia välttämättömiä aminohappoja sisältävät EAA-lisät voivat lisätä proteiinisynteesiä ja olla hyödyllisiä lihaskasvulle sekä palautumiselle.
Näytemateriaaleista juomajauheet liuotettiin veteen pitoisuudeksi, joka olisi lähellä valmiiden juomien konsentraatiota. Sitoutuneiden aminohappojen mittaamiseksi osalle näytteistä tehtiin hydrolysointi proteiinien peptidisidoksien katkaisemiseksi. Tämän jälkeen näytteet derivatisoitiin fluoresoivalla leima-aineella. Näytteet analysoitiin korkean erotuskyvyn nestekromatografilla (HPLC), joka myöhemmin korvattiin erittäin korkean erotuskyvyn nestekromatografilla (UHPLC). Detektorina käytettiin fluoresenssidetektoria (FLD).
UHPLC-menetelmällä tehtyjen analyysien tuloksien mukaan valmistajien ilmoittamat aminohappopitoisuudet olivat lähellä todellisia keskiarvolla 97,3 %. Toisaalta HPLC-menetelmällä saadut todelliset konsentraatiot olivat ilmoitettuja matalampia keskiarvolla 88 %. Sitoutuneiden aminohappojen analyysiä ei voitu pitää luotettavana, sillä konsentraatiot olivat merkittävästi pienempiä kuin hydrolysoimattomien näytteiden. Tämä voi johtua vapaiden aminohappojen hajoamisesta hydrolyysissä.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää neljän Suomessa suositun aminohappolisän todelliset vapaiden aminohappojen pitoisuudet, verrata vapaiden ja sitoutuneiden aminohappojen määrää tuotteissa sekä analysoida aiempien tutkimuksien perusteella, onko aminohappolisistä hyötyä lihaskasvuun tai palautumiseen. Tutkituista aminohappolisistä kaksi sisälsi kaikkia välttämättömiä aminohappoja (EAA) ja kaksi ainoastaan haaraketjuisia välttämättömiä aminohappoja (BCAA).
Kirjallisuuskatsauksen perusteella pelkät haaraketjuiset aminohapot (BCAA) eivät yksinään riitä proteiinisynteesin aikaansaamiseksi, sillä proteiinisynteesi vaatii aina kaikkien aminohappojen läsnäolon. Toisaalta kaikkia välttämättömiä aminohappoja sisältävät EAA-lisät voivat lisätä proteiinisynteesiä ja olla hyödyllisiä lihaskasvulle sekä palautumiselle.
Näytemateriaaleista juomajauheet liuotettiin veteen pitoisuudeksi, joka olisi lähellä valmiiden juomien konsentraatiota. Sitoutuneiden aminohappojen mittaamiseksi osalle näytteistä tehtiin hydrolysointi proteiinien peptidisidoksien katkaisemiseksi. Tämän jälkeen näytteet derivatisoitiin fluoresoivalla leima-aineella. Näytteet analysoitiin korkean erotuskyvyn nestekromatografilla (HPLC), joka myöhemmin korvattiin erittäin korkean erotuskyvyn nestekromatografilla (UHPLC). Detektorina käytettiin fluoresenssidetektoria (FLD).
UHPLC-menetelmällä tehtyjen analyysien tuloksien mukaan valmistajien ilmoittamat aminohappopitoisuudet olivat lähellä todellisia keskiarvolla 97,3 %. Toisaalta HPLC-menetelmällä saadut todelliset konsentraatiot olivat ilmoitettuja matalampia keskiarvolla 88 %. Sitoutuneiden aminohappojen analyysiä ei voitu pitää luotettavana, sillä konsentraatiot olivat merkittävästi pienempiä kuin hydrolysoimattomien näytteiden. Tämä voi johtua vapaiden aminohappojen hajoamisesta hydrolyysissä.