"Meille on siis tullut uusia uhkia" : Turvapaikanhakijoiden turvallistaminen ja turvallistamisen purkaminen eduskunnan täysistuntokeskusteluissa vuonna 2016

Abstract

Turvapaikkakriisin seurauksena vuosina 2015–2016 Eurooppaan saapui suuria määriä turvapaikanhakijoita. Myös Suomi oli turvapaikanhakijoiden keskuudessa suosittu kohde. Tuolloin Suomessa vallassa ollut Sipilän hallitus nojasi oikealle, ja se koostui keskustan lisäksi kokoomuksesta ja perussuomalaisista. Kyseisellä hallituksella oli suuri tarve tiukentaa turvapaikkapolitiikkaa. Tiukennettavia käytäntöjä pyrittiin oikeuttamaan täysistunnoissa luomalla uhkakuvaa turvapaikanhakijoista. Puolestaan oppositio pyrki vastustamaan tätä ja näki turvapaikanhakijat uhrin eikä uhan näkökulmasta.

Tutkielmassa tarkastellaan turvapaikanhakijoiden turvallistamista ja turvallistamisen purkamista eduskunnan täysistuntokeskusteluissa vuonna 2016. Turvallistamisessa jokin asia nähdään olemassaoloa horjuttavana uhkana, minkä takia voidaan oikeuttaa tavallisesta poikkeavat toimenpiteet. Puolestaan turvallistamisen purkamisessa kyseinen turvallistettu asia pyritään tuomaan takaisin tavallisen politiikan piiriin. Tutkielmassa tarkoituksena on selvittää miksi turvallistamista ja turvallistamisen purkamista tehtiin, miten turvapaikanhakijoista rakennettua uhkakuvaa ja opposition rakentamaa uhrinkuvaa perustellaan, sekä mitä turvallistamisesta seurasi. Tutkielmassa on käytetty historiallista uhkakuva-analyysia viitekehyksenä, ja apuna on käytetty retoristen keinojen tutkimista. Tutkielman primääriaineistot ovat neljän eri täysistuntokeskustelun pöytäkirjat.

Eduskuntakeskusteluissa hallitus oli turvallistaja ja oppositio turvallistamisen purkaja. Oppositiossa tehtiin myös vastaturvallistamista, eli alkuperäinen turvallistettu asia korvattiin toisella. Hallitus teki turvallistamista ja loi uhkakuvaa, koska se auttoi saamaan tiukennettavan turvapaikkapolitiikan läpi. Uhkakuvaa perusteltiin moninaisista syistä ja sitä rakennettiin puheen kautta. Uhan ajateltiin kohdistuvan suomalaisen yhteiskunnan eri osa-alueisiin, kuten turvallisuuteen, kantokykyyn ja kansalliseen identiteettiin. Puolestaan turvallistamisen purkamista tehtiin, koska oppositio vastusti tiukentavia toimia. Opposition luoma kuva turvapaikanhakijoista oli inhimillisempi ja yksilökeskeisempi, kuin hallituksen. Turvallistamisesta seurasi tiukentuva turvapaikkapolitiikka, millä pyrittiin yhdenmukaisuuteen muiden EU:n jäsenmaiden kanssa.

As a result of the refugee crisis, large numbers of asylum seekers arrived in Europe in 2015–2016. Finland was also a popular destination among asylum seekers. At that time, the government in Finland, led by Sipilä, was right-leaning and consisted of the Centre Party, the National Coalition Party, and the Finns Party. This government had a strong need to tighten asylum policies. Efforts to justify tightening policies were made in plenary sessions by creating a threat narrative about asylum seekers. In contrast, the opposition tried to resist this and saw asylum seekers from the perspective of victims rather than a threat.

This study examines the securitization of asylum seekers and the de-securitization process in parliamentary plenary debates in 2016. Securitization refers to viewing something as a threat that disrupts existence, thus justifying measures that deviate from the norm. In de-securitization, the previously securitized issue is brought back into the realm of ordinary politics. The aim of this study is to investigate why securitization and de-securitization were carried out, how the constructed threat image of asylum seekers and the opposition’s portrayal of them as victims were justified, and what the consequences of securitization were. The study uses historical threat image analysis as a framework and employs the study of rhetorical strategies. The primary sources for this study are the records of four different plenary debates.

In the parliamentary debates, the government was the securitizer, and the opposition was the de-securitizer. The opposition also carried out counter-securitization, meaning that the original securitized issue was replaced with another. The government engaged in securitization and created a threat image because it helped push through the stricter asylum policies. The threat image was justified for various reasons and was constructed through speech. The threat was believed to affect various aspects of Finnish society, such as security, capacity, and national identity. In contrast, de-securitization was carried out because the opposition opposed tightening measures. The opposition's portrayal of asylum seekers was more humane and individual-centered than that of the government. The outcome of securitization was a tightening of asylum policies, aiming for alignment with other EU member states.