Kun väkivallan ja viihteen raja hämärtyy : audiovisuaalisen kerronnan keinoja, joilla väkivallasta tehdään katsojalle nautinnollista elokuvassa Kill Bill: Volume 1

Abstract

Tässä tutkielmassa selvitän ja analysoin audiovisuaalisia elokuvakerronnan keinoja, joiden avulla Quentin Tarantinon elokuvan Kill Bill: Volume 1 väkivaltaista toimintaa kuvataan viihdyttävänä. Hypoteesini on, ettei väkivalta itsessään ole viihdyttävää tai nautinnollista, vaan elokuvassa siitä tehdään sellaista erilaisia kerronnan keinoja käyttäen. Menetelmänä käytän lähilukua, ja pääsiallisena teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimii Henry Baconin (2010) ajatus väkivallan poetiikasta. Keskittymiseni rajautuu fyysiseen väkivaltaan, ja lisäksi tarkastelen erillisenä kokonaisuutena elokuvassa tärkeässä roolissa olevia sukupuoleen liittyviä teemoja, kuten seksuaalista väkivaltaa. Väitän, ettei seksuaalisen väkivallan kuvausta olla rakennettu samalla tavalla viihdyttäväksi ja nautinnolliseksi kuin elokuvan muita fyysisen väkivallan muotoja. Perehdyn myös mahdollisiin syihin tämän taustalla. Lisäksi pureudun edellä mainittujen seikkojen aikaansaamiin affektiivisin reaktioihin elokuvan katsojassa sekä syntyvien tunnereaktioiden vaikutuksiin väkivallan parissa viihtymiseen. Hyödynnän tässä keskeisenä teoriapohjana Sara Ahmedin (2004) affektiteoriaa. Analyysini pohjalta voidaan sanoa, että audiovisuaalinen kerronta sekä sukupuolittuneet teemat, ja ennen kaikkea näiden aikaansaamat affektit katsojassa ovat keskeisimmät syyt, jotka saavat Kill Billin väkivallan näyttäytymään viihdyttävänä ja mahdollistavat sen parissa nauttimisen. Tutkielman tuloksissa korostuu se, että kerronnan ominaisuuksien vaikutuksesta myös tosielämässä väkivaltaisuudet tuomitseva katsoja voi kuitenkin saada nautintoa Kill Billin kaltaisista väkivaltaisista elokuvista. Visuaalisten ja auditiivisten keinojen suhteen viihtymiseen keskeisesti vaikuttavina tekijöinä esille nousee elokuvassa esitetyn väkivallan liioiteltu ja hyperestetisoitu ilme ja siten syntyvä epärealistisuuden vaikutelma. Myös erilaisten vastakkaisten ja toisistaan poikkeavien elementtien yhdistely kerronnassa osoittautuu yhdeksi viihtymiseen merkittävästi vaikuttavaksi syyksi. Sukupuoleen liittyvissä pohdinnoissa keskeinen johtopäätös on se, että affektiivisuus; elokuvan päähenkilöön samastuminen ja tämän vihan tunteiden välittyminen katsojaan saavat väkivallan tuntumaan oikeutetulta, ja siten mahdollisesti myös nautinnolliselta.