Lainsäädäntötutkimus rikoslain 7 luvun ja yhteistä rangaistusta koskevan hallituksen esityksen historiallisista kehitysvaiheista : ja kriminaalipolitiikan vaikutuksista suhteessa rangaistustason muutoksiin

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan rikoslain (RL 39/1889) 7 luvun uudistusta ja yhteistä rangaistusta (L 19.4.1991/697), joka tuli voimaan 1.4.1992. Uudistuksessa luovuttiin rikosten erillisarvostelun periaatteesta tapauksissa, joissa henkilö oli tehnyt kaksi tai useampia rikoksia ja otettiin käyttöön niin sanottu yhtenäisrangaistusperiaate. Tarkastelun kohteena ovat erityisesti rikoslain 7 luvun 1§ ja 5§. Konkurrenssijärjestelmän uudistuksen myötä otettiin käyttöön sääntö, jonka mukaan kaikista samalla kertaa tuomittavista rikoksista määrätään yksi yhteinen rangaistus. Hallituksen esityksen (HE 40/1990 vp) mukaan uudistuksen tavoitteena oli järjestelmän yksinkertaistaminen ja rangaistuskäytännön yhtenäistäminen. Lisäksi tavoitteeksi asetettiin, että rangaistus myös useiden rikosten tapauksissa olisi oikeudenmukaisessa suhteessa rikosten vaarallisuuteen, vahingollisuuteen ja tekijän syyllisyyteen nähden katsottuna. Uudistuksella ei tavoiteltu rangaistuskäytännön yleistä koventamista tai lieventämistä. Tämän empiirisen lainsäädäntötutkimuksen tarkoituksena on perehtyä rikoslain 7 lukua koskevan lakiuudistuksen vaiheisiin sekä selvittää, mitkä asiantuntijaryhmät tukivat tai vastustivat tätä uudistusta. Tutkin gradussani teemoittelun avulla, miten yhtenäisrangaistuksen käyttöönottoa perusteltiin ja millaisia mahdollisia ongelmia lausunnonantajat nostivat esiin. Lisäksi kartoitan, miten rikoslain 7 luvun uudistustoimet yhdessä kriminaalipoliittisten tekijöiden kanssa ovat osaltaan vaikuttaneet rangaistuksellisuuden kehitykseen Suomessa. Pohjoismaiden vankilalukujen keskinäinen vertailu tarjoaa kontekstia tähän tarkasteluun, mutta itse Pohjoismaiden tilanteen syvällisempi arviointi rajataan tutkimuksesta pois. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä yhteiskunnassa on viime aikoina käyty aktiivista keskustelua yhteisen rangaistuksen myötä annetuista, niin sanotuista paljousalennuksista. Paljousalennus voi tulla kysymykseen tilanteissa, joissa henkilö tuomitaan useista rikoksista samalla kertaa, jolloin yksittäisestä rikoksesta tuomittu rangaistus voi muodostua lievemmäksi kuin se olisi tuomittu yksittäin. Miksi rangaistusjärjestelmä on laadittu edellä esitetysti? Pohjoismaisella tasolla tarkasteltaessa vankeusrangaistukset ovat kehittyneiden maiden alhaisimpia. Tietyissä tapauksissa on puhuttu jopa ”anti punitive turn”-suuntauksesta, jossa pyritään siirtymään pois perinteisestä rikosoikeuden ajattelusta kohti ennaltaehkäisevämpää lähestymistapaa. Empiirisenä aineistona ovat edellä kerrottu hallituksen esitys ja siihen liittyvät lainvalmisteluaineistot. Tutkimuksessa nousi esille, että rikoslain 7 luvun mukaisen yhteisen rangaistuksen lakiuudistukseen liittyvissä lainvalmisteluaineistojen lausunnoissa tuotiin esiin ongelmia, joihin ei puututtu riittävästi. Lisäksi ilmeni, että vanhan järjestelmän esiin tuotujen epäkohtien esittely oli pintapuolista. Tarkastelun alla olevassa lainvalmisteluaineistossa esitettiin toteamuksia, joissa tietyn tyyppisiä ongelmia kerrottiin ilmenevän, mutta ei perusteltu tarkemmin sitä, että kuka oli havainnut ne ja millä perusteilla. Lakimuutosta kannattavien lausunnonantajien myönteisiksi luokiteltaviin lausuntoihin sisältyi merkittävissä määrin kriittisiä huomioita etenkin lisäresurssien tarpeesta muutoksen voimaan tullessa. Toisaalta tehtiin havainto, että punitiivisen käänteen aikana rangaistuksia kiristettiin, mutta samanaikaisesti pyrittiin rajoittamaan vankeutta ja lisäämään rikosoikeudellisia vaihtoehtoja.