"Mitä etsit, toivot elämältä?" : Ihmiskuva ja ajallisuus Hännilän Kaiku -nuorisoseuralehdessä vuosina 1914–1916

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tutkin Ruokolahden Hännilän kylän nuorisoseuralehteä Hännilän Kaikua, jota seuran toimihenkilöt julkaisivat vuosina 1914–1922. Lähdeaineistonani käytän Tauno Teräväisen toimittamaa kokoomateosta (1971), joka sisältää säilyneiden Kaiku-lehtien valokuvajäljennökset. Tutkimuskysymykseni on, millainen oli Kaiun kirjoittajien ihmiskuva vuosina 1914–1916 ja millaiset ajan kokemisen tavat jäsensivät heidän suhdettaan ympäristöönsä ja itseensä kehollisina, kuolevaisina subjekteina. Teoreettisessa viitekehyksessäni korostuvat ihmiskehojen ja kokemusten ajallinen hauraus sekä elämää ja olemassaoloa jäsentävien dynaamisten merkitysrakenteiden subjektiivinen, koettu mielekkyys. Analysoin lähdeaineistoani teoreettisesti informoidun, dialogisen lähiluvun menetelmän avulla, jossa tulkinnat muodostuvat dialogissa lähdeaineiston, tutkimuskirjallisuuden ja tutkijan ymmärrystä tavoittelevan empaattisen asenteen kanssa. Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella nuorisoseuraliikkeen aatteellisessa kontekstissa tapahtuvaa ihmisyyden reflektointia kehollisen, tuntevan yksilön näkökulmasta sekä kiinnittää erityistä huomiota ihmiskuvan vuorovaikutteiseen rakentumiseen. Tutkimuksessani yhdistyvät aatehistorian, tunne- ja kokemushistorian sekä kuolemantutkimuksen näkökulmat. Kaiun kirjoittajat katsovat ihmiselämän merkityksen kumpuavan aktiivisesta, omaehtoisesta sitoutumisesta itsekasvatukseen. He kuvaavat itsekasvatuksen aktualisoivan yksilön potentiaalia, joka ilmentää inhimillisen ja jumalallisen maailman lomittumista. Ihmiselämän valinnat näyttäytyvät teksteissä ennen kaikkea moraalisina, ja niillä on sosiaalisesti velvoittava luonne. Yksilöt merkityksellistävät elämäänsä sekä päämääräorientoituneesti ajallisena, kuviteltuna kokonaisuutena että prosessinomaisesti arkielämän käytänteissä osana paikallisyhteisöä. Yhteisöön kuulumista tai kuulumattomuutta neuvottelevat teksteissä ihanteet, odotukset ja normit, joista keskeisin on maata viljelevä perhe. Tutut ympäristöt kerrostuvat ajallisesti ja affektiivisesti kirjoittajien reflektoidessa ihmiskehon ja modernisoituvan yhteiskunnan muutoksia. He aistivat nopeutuvaa yhteiskunnallista kehitystä kiireen tuntuna, joka kumpuaa inhimillisen ajan rajallisuudesta ja koetusta hidastumisesta. Muutokset toimivat ihmiselämän dynaamisten ja säröttyneiden merkitysten neuvottelun paikkoina.