Arvonmuodostus esittävän taiteen muuttuvassa rahoituskentässä : laadullinen tapaustutkimus Talo Events Oy:n yksityisen rahoituksen hankintaprosessista
Uotila, Kaisa (2025-04-30)
Arvonmuodostus esittävän taiteen muuttuvassa rahoituskentässä : laadullinen tapaustutkimus Talo Events Oy:n yksityisen rahoituksen hankintaprosessista
Uotila, Kaisa
(30.04.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060662459
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060662459
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee yksityisen pääomarahoituksen hankintaa ja esittävän taiteen arvonmuodostusta rahoitusprosessin kontekstissa. Tutkimus on toteutettu toimeksiantona Tampere-talo-konsernille ja kohdistuu sen markkinaehtoisen tytäryhtiön, Talo Events Oy:n, prosessiin, jossa kehitetään toimintamalleja pääomasijoittajien houkuttelemiseksi rahoittamaan areenaskaalan esittävän taiteen kiertuetuotantoa. Analysoin viestinnällisiä ja käytännöllisiä keinoja, joilla tuotantotiimi pyrkii edistämään rahoituksen hankintaa. Alatutkimuskysymykset tarkastelevat esittävän taiteen arvon määrittelyä tuotantotiimin ja rahoitusalan ammattilaisten välisessä vuorovaikutuksessa sekä sijoittajien suhtautumista esittävän taiteen hankkeeseen sijoituskohteena.
Tutkimus kytkeytyy suomalaisen kulttuuripolitiikan kehitykseen, jossa taide- ja kulttuurialan julkisen rahoituspohjan heikentyminen on lisännyt tarvetta vaihtoehtoisille rahoitusmalleille koko toimialalle.
Menetelminä käytän etnografista osallistuvaa havainnointia ja kulttuurianalyysia. Toimin itse osana tuotantotiimiä, jota tarkastelen sisältäpäin reflektoiden. Tutkimuksen aineisto koostuu muistiinpanoista, kenttäpäiväkirjasta ja visuaalisen esityksen eri versioista, jota tuotantotiimi kehitti rahoitusprosessin aikana. Tutkimus nojaa kulttuuriteollisuuden ja arvonmuodostuksen teorioihin (Bourdieu, Karpik, Goffman, O’Connor, Shiller).
Tutkimuksen aikana järjestimme neljä tapaamista eri pääomasijoittajien ja rahoitusalan ammattilaisten kanssa, joissa pyrimme vakuuttamaan heidät hankkeen sijoituspotentiaalista. Keräsimme tapaamisissa haastateltavilta palautetta ja vinkkejä, joiden pohjalta kehitimme esitystä ja rahoitusprosessia iteratiivisesti.
Havaintojeni mukaan yksityisen rahoituksen hankinta esittävän taiteen kentällä edellyttää sekä taloudellista argumentaatiota että kykyä sanoittaa kulttuurinen ja yhteiskunnallinen arvo tavalla, joka on hahmotettavissa myös kulttuurikentän ulkopuolella. Tutkimukseni osoittaa, että kulttuurialan toimijoiden ja sijoittajakentän välillä on viestinnällisiä ja rakenteellisia kuiluja, jotka vaikeuttavat pääomarahoituksen hankkimista esittävälle taiteelle. Ratkaisuksi ehdotan viestinnällistä kehystämistä, yhtenäistettyä terminologiaa ja työkaluja sekä rakenteellisia kulttuuripoliittisia muutoksia.
Tutkimus kytkeytyy suomalaisen kulttuuripolitiikan kehitykseen, jossa taide- ja kulttuurialan julkisen rahoituspohjan heikentyminen on lisännyt tarvetta vaihtoehtoisille rahoitusmalleille koko toimialalle.
Menetelminä käytän etnografista osallistuvaa havainnointia ja kulttuurianalyysia. Toimin itse osana tuotantotiimiä, jota tarkastelen sisältäpäin reflektoiden. Tutkimuksen aineisto koostuu muistiinpanoista, kenttäpäiväkirjasta ja visuaalisen esityksen eri versioista, jota tuotantotiimi kehitti rahoitusprosessin aikana. Tutkimus nojaa kulttuuriteollisuuden ja arvonmuodostuksen teorioihin (Bourdieu, Karpik, Goffman, O’Connor, Shiller).
Tutkimuksen aikana järjestimme neljä tapaamista eri pääomasijoittajien ja rahoitusalan ammattilaisten kanssa, joissa pyrimme vakuuttamaan heidät hankkeen sijoituspotentiaalista. Keräsimme tapaamisissa haastateltavilta palautetta ja vinkkejä, joiden pohjalta kehitimme esitystä ja rahoitusprosessia iteratiivisesti.
Havaintojeni mukaan yksityisen rahoituksen hankinta esittävän taiteen kentällä edellyttää sekä taloudellista argumentaatiota että kykyä sanoittaa kulttuurinen ja yhteiskunnallinen arvo tavalla, joka on hahmotettavissa myös kulttuurikentän ulkopuolella. Tutkimukseni osoittaa, että kulttuurialan toimijoiden ja sijoittajakentän välillä on viestinnällisiä ja rakenteellisia kuiluja, jotka vaikeuttavat pääomarahoituksen hankkimista esittävälle taiteelle. Ratkaisuksi ehdotan viestinnällistä kehystämistä, yhtenäistettyä terminologiaa ja työkaluja sekä rakenteellisia kulttuuripoliittisia muutoksia.