Vuorovaikutus ja doulan rooli vieraskielisten perheiden raskauden seurannassa ja synnytyksessä – Doulien näkökulma

Abstract

Vieraskielisten määrän kasvu Suomessa lisää tarvetta kehittää synnytyspalveluiden saavutettavuutta ja vuorovaikutuksen sujuvuutta eri palveluiden konteksteissa. Kielelliset haasteet voivat heikentää synnytyskokemusta, mutta ei-kielellinen tuki ja doulat voivat merkittävästi parantaa vieraskielisten synnyttäjien hyvinvointia. Vaikka doulan rooli synnytyksessä tunnetaan, sen merkitystä vuorovaikutuksen rakentajana on tutkittu vähän, erityisesti Suomessa.Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata vieraskielisten synnyttäjien vuorovaikutustilanteita ja doulan roolia raskauden seurannassa sekä synnytyksen aikana, doulien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena oli edistää vieraskielisten vanhempien terveyttä sekä yhdenvertaisuutta terveyspalveluissa ja yhteiskunnassa. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa kuvailin doulien kokemuksia aiheesta. Haastattelut toteutettiin avoimena haastattelumenetelmällä. Kaiken kaikkiaan tutkimukseen osallistui kuusi Ensi- ja turvakotien liiton vapaaehtoisena toimivaa doulaa. Aineisto analysoitiin induktiivisesti. Doulat kuvasivat vuorovaikutuksen eri muotoja vieraskielisten synnyttäjän kanssa raskauden seurannassa sekä synnytyksen aikana: ”Rohkeutena sanoa se myös toisella kielellä”, ”Yhteytenä, joka ei aina synny suoraan” sekä ”Ei-kielellisinä vuorovaikutuskeinoina”. Doulan roolia osana vieraskielisen perheen raskautta ja synnytystä kuvattiin kahden pääluokan kautta: ”me täydennämme toisiamme” ja ”yhdessä koko matkan”. Johtopäätöksenä totean, että doulasuhde on synnyttäjälle merkittävä psykososiaalinen tuki. Vuorovaikutukseen on olemassa monia keinoja, joita Suomessa myös hyödynnetään monipuolisesti. Sairaalaympäristössä niiden käyttö ei kuitenkaan aina ole systemaattista. Näkisin, että vuorovaikutustapojen laajentaminen sairaalaympäristössä olisi henkilökunnan oikeus ja sen tukeminen olisi tärkeä kehityskohde terveydenhuollossa. Sen takia se olisi tärkeää sisällyttää osaksi systemaattista täydennyskoulutusta.

The growing number of non-native speakers in Finland increases the need to develop the accessibility and quality of maternity services, especially in midwifery. Linguistic challenges can negatively affect childbirth experience, but non-verbal support and the support of a doula can significantly improve the well-being of non-native speaking birthing persons. While the role of the doula in childbirth is well known, its significance in building interaction and communication has been studied very little—particularly in Finland. The aim of this study was to describe interaction situations involving non-native speaking birthing persons and the doulas’ role during pregnancy and childbirth based on doulas’ experiences. The purpose was to promote the health of non-native speaking parents and to support equality in healthcare services and society. This qualitative study explored doulas’ experiences through open interviews. All in all, six volunteer doulas from the Federation of Mother and Child Homes and Shelters participated in the study. The data was analyzed using inductive content analysis. The doulas described different forms of interaction with non-native speaking people during pregnancy visits and childbirth as: "The courage to say it in another language", "A connection that doesn't always come directly", and as "Non-verbal interaction methods”. The doula's role in the pregnancy and birth experience of non-native speaking families was described under two main categories: "We complement each other" and "Together throughout the journey". In conclusion, the doula relationship provides significant psychosocial support to non-native speaking birthing people. There are many ways to support communication, and these are utilized in Finland in various ways. However, in hospital settings, their use is not always systematic. I believe that expanding modes of interaction in the hospital environment should be considered a right of the staff and supporting this would be an important area for development in healthcare. Therefore, it should be included as part of systematic continuing education.