Kemian laboratoriotöiden mukauttaminen näkövammaisille oppilaille
Keskitalo, Rami (2025-05-20)
Kemian laboratoriotöiden mukauttaminen näkövammaisille oppilaille
(20.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060662400
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060662400
Tiivistelmä
Kemiallinen tieto on luonteeltaan monitasoista. Yhtenä tasona pidetään makroskooppista tasoa, jolla tarkoitetaan aistein havaittavissa olevia kemian ilmiöitä. Kemian opetuksessa makroskooppinen taso ilmenee muun muassa laboratoriotöiden muodossa. Näkövammaisten oppilaiden tekemät havainnot kemian laboratoriotöissä saattavat perustua vain kuulo- ja tuntoaistein tehtyihin havaintoihin. Tästä syystä valmiita laboratoriotöitä onkin usein mukautettava, jotta ne ovat näkövammaisten oppilaiden toteutettavissa. Tämä on yksi tapa edistää opiskelijoiden mahdollisuuksia oppia yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti, mikä on yksi kemian oppiaineen tehtävistä.
Tutkimus suoritettiin kehittämistutkimuksena, jossa kahta valmista laboratoriotyötä kehitettiin, mutta vain toiselle niistä saatiin tehtyä kaksi kehittämissykliä. Ensimmäisessä syklissä valittiin laboratoriotyö, sitä muokattiin ja testattiin. Loppuun kehitetyn työn aiheeksi valikoitui ”virvoitusjuoman sokeripitoisuuden määrittäminen” ja sitä mukautettiin muun muassa muokkaamalla työvälineistä näkövammaisille oppilaille sopivampia, jolloin mittauksia tehdessä voitiin hyödyntää tuntoaistia. Toisessa syklissä alustavaa kehittämistuotosta testattiin kohderyhmällä, jossa opiskeli näkövammainen oppilas. Tämän jälkeen kehittämistuotos muokattiin lopulliseen muotoonsa tehtyjen havaintojen ja saadun palautteen avulla.
Kehittämistutkimus soveltui tutkimusmenetelmänä hyvin laboratoriotöiden mukauttamiseen näkövammaisille oppilaille, mutta sillä oli myös omat haasteensa, kuten kohderyhmien rajallisuus. Tutkimuksesta saatiin aikaisempaa esteettömämpi, näkövammaisille oppilaille soveltuva laboratoriotyö sekä lisäksi mukauttamisehdotuksia opettajille. Mukauttamistarpeet ovat yksilöllisiä, sillä ne riippuvat oppilaan näkövamman laadusta. Parhaassa tapauksessa mukautukset parantavat työturvallisuutta sekä hyödyttävät koko opetettavaa ryhmää, eikä oppilaiden välille synny epätasa-arvoa. Opettaja voi löytää erilaisia mukautuskeinoja kirjallisuudesta tai suunnitella niitä itse käyttämällä mielikuvitusta.
Tutkimus suoritettiin kehittämistutkimuksena, jossa kahta valmista laboratoriotyötä kehitettiin, mutta vain toiselle niistä saatiin tehtyä kaksi kehittämissykliä. Ensimmäisessä syklissä valittiin laboratoriotyö, sitä muokattiin ja testattiin. Loppuun kehitetyn työn aiheeksi valikoitui ”virvoitusjuoman sokeripitoisuuden määrittäminen” ja sitä mukautettiin muun muassa muokkaamalla työvälineistä näkövammaisille oppilaille sopivampia, jolloin mittauksia tehdessä voitiin hyödyntää tuntoaistia. Toisessa syklissä alustavaa kehittämistuotosta testattiin kohderyhmällä, jossa opiskeli näkövammainen oppilas. Tämän jälkeen kehittämistuotos muokattiin lopulliseen muotoonsa tehtyjen havaintojen ja saadun palautteen avulla.
Kehittämistutkimus soveltui tutkimusmenetelmänä hyvin laboratoriotöiden mukauttamiseen näkövammaisille oppilaille, mutta sillä oli myös omat haasteensa, kuten kohderyhmien rajallisuus. Tutkimuksesta saatiin aikaisempaa esteettömämpi, näkövammaisille oppilaille soveltuva laboratoriotyö sekä lisäksi mukauttamisehdotuksia opettajille. Mukauttamistarpeet ovat yksilöllisiä, sillä ne riippuvat oppilaan näkövamman laadusta. Parhaassa tapauksessa mukautukset parantavat työturvallisuutta sekä hyödyttävät koko opetettavaa ryhmää, eikä oppilaiden välille synny epätasa-arvoa. Opettaja voi löytää erilaisia mukautuskeinoja kirjallisuudesta tai suunnitella niitä itse käyttämällä mielikuvitusta.