Yksinäisyys yhteiskunnallisesta näkökulmasta : vertaileva tutkimus 15 Euroopan maan välisistä eroista yksinäisyyden kokemisessa vuosina 2012-2023

Abstract

Tässä tutkielmassa käsittelin kielteisenä koettua yksinäisyyttä, jolloin ihminen ei ole yksin omasta tahdostaan. Yksinäisyyden teema on noussut aiempaa näkyvämmin esille yhteiskunnallisissa keskusteluissa. Sen on pelätty lisääntyneen viimeisten vuosikymmenten aikana, jolloin yhteiskunnissa on tapahtunut monia muutoksia, joilla on ollut vaikutusta ihmisten sosiaaliseen elämään. Esimerkiksi teknologian alalla on tapahtunut merkittävää edistymistä, jonka ansiosta ihmiset voivat tehdä monia asioita etänä ilman kasvokkaista kontaktia toisiin ihmisiin. Samaan aikaan on keskusteltu individualistisen kulttuurin voimistumisesta ympäri maailman. Tutkimuksessani vertailin 15 eri Euroopan maan tuloksia yksinäisyydestä vuosilta 2002–2023. Aineistonani käytin European Social Survey:n kyselytutkimuksia. Tutkin yksinäisyyttä kolmen kysymyksen avulla, joista ensimmäinen kysyi yksinäisyydestä suoraan ja loput kaksi mittasivat vastaajan kokemaa emotionaalista ja sosiaalista yksinäisyyttä. Tutkimuksessani tarkastelin myös eri maa- ja yksilötasontekijöiden yhteyttä yksinäisyyteen. Nämä tekijät jaoin teoriaosuudessani kolmelle tasolle. Makrotasolla, teoriaosuuden alussa kerroin yhteiskunnallisista muutoksista, joita on tapahtunut teollistumisen, kaupungistumisen, työelämässä tapahtuneiden muutosten, vaurastumisen sekä teknologisen kehityksen myötä. Esittelin lisäksi aiempia tutkimustuloksia tutkimukseni maatason muuttujien, internetin käytön ja kulttuuripiirteiden vaikutusten, ja yksinäisyyden välisestä yhteydestä. Mesotasolla käsittelin perhe- ja kotitalousrakenteissa tapahtuneita muutoksia. Alimmalla mikrotasolla kerroin, millaisia yhteyksiä aiemmissa tutkimuksissa on havaittu iän, sukupuolen, koulutuksen, tulotason sekä työmarkkina-aseman ja yksinäisyyden välillä. Aloitin tutkimukseni tutkimalla yksinäisyyden ajallista kehitystä. Tämän jälkeen tutkin, miten eri maatasontekijät sekä yksilötasontekijät olivat yhteydessä yksinäisyyteen. Jokaisesta kolmesta yksinäisyyttä selittävästä kysymyksestä laadin omat monitasomallit. Tutkimuksessani havaitsin, ettei ihmisten kokema yksinäisyys ole lisääntynyt, vaikka perheiden ulkopuolisiin liittyvät tapaamiset vapaa-ajalla ovat vähentyneet. Merkittävää muutosta ei ollut havaittavissa yhdenkään yksinäisyyttä mittaavan kysymyksen kohdalla, vaikka pieniä vaihteluja kyselyvuosien ja osallistujamaiden välillä oli olemassa. Saadut tutkimustulokset osoittivat, ettei yhteiskunnissa tapahtuneilla muutoksilla ole ollut niin suurta vaikutusta ihmisten kokemaan yksinäisyyteen kuin aiemmin on ehkä pelätty. Monitasoanalyysin tulokset olivat osittain ristiriidassa aiempien tutkimustulosten kanssa. Iän, koulutuksen ja tulotason yhteys yksinäisyyteen oli linjassa aiempien tulosten kanssa. Yksinäisyys lisääntyi iän myötä ja koulutus sekä tulojen riittävyys suojasivat yksinäisyydeltä. Sukupuolen vaikutus vaihteli kysymysten välillä. Naiset olivat miehiä useammin yksinäisiä, mutta miehet kokivat naisia useammin emotionaalista yksinäisyyttä. Töissä käyminen suojasi yksinäisyydeltä, mutta sosiaalisen yksinäisyyden osalta ei, jolloin työttömät ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevat kokivat työssäkäyviä vähemmän sosiaalista yksinäisyyttä. Perherakenne vaikutti yksinäisyyteen siten, että lapsettomat pariskunnat kokivat vähemmän yksinäisyyttä kuin lapsiperheet, sinkut ja yksinhuoltajat. Individualistinen kulttuuri ja korkea internetin käyttöaste suojasivat yksinäisyydeltä lukuun ottamatta sosiaalista yksinäisyyttä, jossa tilanne oli päinvastainen. Maaryhmien vaikutuksista ei voinut tehdä selkeitä johtopäätöksiä, koska iso osa vertailuista jäi tilastollisesti ei-merkitseviksi.