Yläkoululaisten näkemyksiä omaan fyysiseen aktiivisuuteen liittyvistä tekijöistä
Al-Jebari, Läänä; Helminen, Emilia (2025-05-13)
Yläkoululaisten näkemyksiä omaan fyysiseen aktiivisuuteen liittyvistä tekijöistä
Al-Jebari, Läänä
Helminen, Emilia
(13.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060963256
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025060963256
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat yläkoululaisten fyysiseen aktiivisuuteen ja millainen rooli koululiikunnalla on heidän aktiivisuuteensa. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että nuorten liikuntakäyttäytymiseen vaikuttavat monet sosiaaliset ja ympäristölliset tekijät, kuten perhe, ystävät, ympäristö sekä koululiikunnasta saadut kokemukset. Tutkimuksessa tarkastellaan yläkoululaisten näkemyksiä edellä mainittujen tekijöiden vaikutuksesta heidän vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteensa sekä sitä, millaiset koululiikuntaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä heidän fyysiseen aktiivisuuteensa liikuntatunneilla.
Tutkimukseen osallistui kahdeksan yläkoululaista eri vuosiluokilta. Kaikki osallistujat harrastivat liikuntaa vapaa-ajallaan sekä ohjatusti että omaehtoisesti. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineistosta etsittiin sisällönanalyysin avulla teemoja ja kokemuksia, jotka kuvaavat fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Tuloksissa ilmeni, että fyysistä aktiivisuutta edistivät muun muassa ystävien ja perheen tuki, liikunnan ilo, liikuntamahdollisuudet sekä myönteiset kokemukset koululiikunnasta. Kielteiset koululiikuntakokemukset, kuten huono ryhmädynamiikka, puolestaan vähensivät motivaatiota. Positiivinen palaute, monipuoliset sisällöt ja hyvä ryhmähenki tukivat koululiikunnassa viihtymistä ja fyysistä aktiivisuutta. Vanhempien tuki, kuten kuljetusten järjestäminen ja oma esimerkki, edistivät nuorten liikkumista. Ystävät toimivat tärkeänä motivaation lähteenä: heidän aktiivisuutensa ja myönteinen suhtautumisensa liikuntaan kannustivat liikkumaan, kun taas heidän passiivisuutensa heikensi motivaatiota. Ympäristön osalta korostuivat liikuntapaikkojen saavutettavuus, turvallisuus ja monipuolisuus. Koululiikunnan vaikutus vapaa-ajan liikuntaan oli osallistujien mukaan todella vähäinen. Seitsemän kahdeksasta koki, että koululiikunnalla ei ole ollut suurta tai lähes ollenkaan vaikutusta omaan fyysiseen aktiivisuuteen vapaa-ajalla. Merkittävimmiksi aktiivisuutta lisääviksi tekijöiksi liikuntatunneilla nousivat opettajan positiivinen palaute, opettajan positiivinen olemus ja asenne, oppitunnin sisältö, koulun hyvät liikuntatilat, liikuntatunnit muualla kuin koulussa sekä muiden oppilaiden aktiivisuus. Aktiivisuutta haittaaviksi tekijöiksi nousi muun muassa opettajan negatiivinen palaute, yksipuoliset tunnit ja muiden oppilaiden epäaktiivisuus.
Jatkossa olisi tärkeää syventyä koululiikunnan laatuun, opettajan roolin merkitykseen sekä siihen, miten koululiikunta voisi tukea nuorten liikuntamotivaatiota myös koulun ulkopuolella. Keskeisiä vaikuttavia tekijöitä ovat opettajan asenne, tuntien sisältöjen monipuolisuus ja ryhmädynamiikka. Lisäksi olisi kiinnostavaa tarkastella, miten nuorten liikuntatottumukset muuttuvat elämänvaiheiden, kuten siirtymän yläasteelta lukioon, aikana ja mitkä tekijät vaikuttavat tähän muutokseen.
Tutkimukseen osallistui kahdeksan yläkoululaista eri vuosiluokilta. Kaikki osallistujat harrastivat liikuntaa vapaa-ajallaan sekä ohjatusti että omaehtoisesti. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla yksilöhaastatteluilla ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tutkimusaineistosta etsittiin sisällönanalyysin avulla teemoja ja kokemuksia, jotka kuvaavat fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Tuloksissa ilmeni, että fyysistä aktiivisuutta edistivät muun muassa ystävien ja perheen tuki, liikunnan ilo, liikuntamahdollisuudet sekä myönteiset kokemukset koululiikunnasta. Kielteiset koululiikuntakokemukset, kuten huono ryhmädynamiikka, puolestaan vähensivät motivaatiota. Positiivinen palaute, monipuoliset sisällöt ja hyvä ryhmähenki tukivat koululiikunnassa viihtymistä ja fyysistä aktiivisuutta. Vanhempien tuki, kuten kuljetusten järjestäminen ja oma esimerkki, edistivät nuorten liikkumista. Ystävät toimivat tärkeänä motivaation lähteenä: heidän aktiivisuutensa ja myönteinen suhtautumisensa liikuntaan kannustivat liikkumaan, kun taas heidän passiivisuutensa heikensi motivaatiota. Ympäristön osalta korostuivat liikuntapaikkojen saavutettavuus, turvallisuus ja monipuolisuus. Koululiikunnan vaikutus vapaa-ajan liikuntaan oli osallistujien mukaan todella vähäinen. Seitsemän kahdeksasta koki, että koululiikunnalla ei ole ollut suurta tai lähes ollenkaan vaikutusta omaan fyysiseen aktiivisuuteen vapaa-ajalla. Merkittävimmiksi aktiivisuutta lisääviksi tekijöiksi liikuntatunneilla nousivat opettajan positiivinen palaute, opettajan positiivinen olemus ja asenne, oppitunnin sisältö, koulun hyvät liikuntatilat, liikuntatunnit muualla kuin koulussa sekä muiden oppilaiden aktiivisuus. Aktiivisuutta haittaaviksi tekijöiksi nousi muun muassa opettajan negatiivinen palaute, yksipuoliset tunnit ja muiden oppilaiden epäaktiivisuus.
Jatkossa olisi tärkeää syventyä koululiikunnan laatuun, opettajan roolin merkitykseen sekä siihen, miten koululiikunta voisi tukea nuorten liikuntamotivaatiota myös koulun ulkopuolella. Keskeisiä vaikuttavia tekijöitä ovat opettajan asenne, tuntien sisältöjen monipuolisuus ja ryhmädynamiikka. Lisäksi olisi kiinnostavaa tarkastella, miten nuorten liikuntatottumukset muuttuvat elämänvaiheiden, kuten siirtymän yläasteelta lukioon, aikana ja mitkä tekijät vaikuttavat tähän muutokseen.