Aatteelle kaikkensa antaneet naiset : naisten poliittinen toimijuus Suomen Kommunistisessa Puolueessa maanalaiselta kaudelta julkiselle kaudelle
Hirvikorpi, Anni (2025-05-02)
Aatteelle kaikkensa antaneet naiset : naisten poliittinen toimijuus Suomen Kommunistisessa Puolueessa maanalaiselta kaudelta julkiselle kaudelle
(02.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061064403
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061064403
Tiivistelmä
Suomen Kommunistinen Puolue (SKP) perustettiin vuonna 1918 Neuvosto-Venäjälle paenneiden, sisällissodassa tappion kokeneiden punaisten johtajien toimesta. Suomessa kommunismi oli kriminalisoitu sisällissodan jälkeen, mikä ajoi vasta perustetun SKP:n organisoimaan toimintansa maan alle. Sotien jälkeen solmittiin Välirauhansopimus, joka mahdollisti kommunistien nousemisen maan alta julkiseksi liikkeeksi. Naiset olivat tervetulleita kommunistiseen liikkeeseen siinä missä miehetkin, ja erillisiä naisten järjestöjä oli SKP:ssa jopa tuomittu. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan naisten poliittista toimijuutta SKP:ssa liikkeen maanalaiselta kaudelta julkiselle kaudelle. Tutkimuksessa selvitetään aluksi naisten sosiaalista- ja poliittista taustaa. Toiseksi käsitellään puoluekoulutusta Neuvostoliitossa, joka oli keskeinen väylä kohti SKP:n vastuunalaisia tehtäviä. Neljänneksi tutkitaan naisten toimintaa SKP:ssa 1920-1945 välisenä aikana. Viidenneksi perehdytään siihen, millaisia tuomioita naiset saivat kommunistisesta toiminnastaan, ja millaista heidän vankila- ja turvasäilöaikansa oli. Lopuksi analysoidaan naisten poliittista toimijuutta sotien jälkeen.
Tutkimuksessa aihetta lähestytään mikrohistoriallista metodia hyväksi käyttäen ottamalla tarkasteluun viisi SKP:ssa aktiivisissa tehtävissä työskennellyttä naista, joiden toiminnasta löytyy monipuolisesti alkuperäislähteitä. Mikrohistorian avulla täydennetään vallitsevia historiakuvia ja yleistyksiä sekä nähdään menneisyys moniulotteisemmin. Mikrohistoria tuo myös uusia näkökulmia aiemmin vähän tutkittuihin tai huonosti tunnettuihin aiheisiin. Se myös keskittyy historiallisten toimijoiden kokemuksiin tarkastelemalla sitä, millaisia merkityksiä he antoivat ympäröiville asioille.
Aineistona tutkimuksessa on Etsivän keskuspoliisin/Valtiollisen poliisin arkistosta löytyvät naisten henkilömapit, joissa kuvataan naisten poliittista toimintaa tarkasti. EK-Valpo perustettiin sisällissodan voittajapuolen poliittista näkökantaa edustavaksi organisaatioksi, jonka tehtävänä oli valvoa ja pidättää kommunisteiksi epäiltyjä henkilöitä. Tämän lähdekriittisen huomion vuoksi EK-Valpon aineiston rinnalla käytetään myös naisten SKP:n kaaderijaoston henkilömapeista löytyvää aineistoa, kuten esimerkiksi puolueelle kirjoitettuja pienoiselämäkertoja. Lisäksi lähdeaineistona käytetään muutaman naisen omia muistelmia myöhemmältä ajalta.
Tutkimuksessa selvisi, että naisten poliittinen toimijuus oli alkanut jo nuorena työläisperheensä inspiroimana erilaisissa vasemmistolaisissa järjestöissä ja yhdistyksissä. Näiden järjestöjen siivittämänä tie johti luontevasti SKP:hen, jossa erilaiset puoluetehtävät alkoivat. Alkuun tehtävät olivat lähinnä pienimuotoisia, kuten lentolehtisten levittämistä, sillä vasta Neuvostoliitossa suoritetut puoluekurssit olivat tae vastuullisempiin tehtäviin. Jokainen tutkimuksen naisista pääsikin SKP:n piiri-tai kiertäviksi organisaattoreiksi kursseilta valmistuttuaan. Toiminta uudessa tehtävässä ei kuitenkaan jatkunut kauaa turvallisuuspoliisin pidätysten takia. Tuomioksi tuli tyypillisesti valtiopetoksen valmistelu, ja tuomio kesti noin neljästä kuuteen vuotta. Turvasäilö oli yleinen kohtalo aktiivikommunisteille sotien aikana. Sotien jälkeen kommunismi laillistui, ja naiset pääsivät aiemmin osoitetun kyvykkyytensä ja luotettavuutensa avulla takaisin vastuullisiin tehtäviin myös sotien jälkeen. Yksi naisista vaihtoi kommunismin sosialidemokratiaan, yhden kohtalo päättyi Neuvostoliittoon ja yhdestä tuli kansanedustaja.
Tutkimuksessa aihetta lähestytään mikrohistoriallista metodia hyväksi käyttäen ottamalla tarkasteluun viisi SKP:ssa aktiivisissa tehtävissä työskennellyttä naista, joiden toiminnasta löytyy monipuolisesti alkuperäislähteitä. Mikrohistorian avulla täydennetään vallitsevia historiakuvia ja yleistyksiä sekä nähdään menneisyys moniulotteisemmin. Mikrohistoria tuo myös uusia näkökulmia aiemmin vähän tutkittuihin tai huonosti tunnettuihin aiheisiin. Se myös keskittyy historiallisten toimijoiden kokemuksiin tarkastelemalla sitä, millaisia merkityksiä he antoivat ympäröiville asioille.
Aineistona tutkimuksessa on Etsivän keskuspoliisin/Valtiollisen poliisin arkistosta löytyvät naisten henkilömapit, joissa kuvataan naisten poliittista toimintaa tarkasti. EK-Valpo perustettiin sisällissodan voittajapuolen poliittista näkökantaa edustavaksi organisaatioksi, jonka tehtävänä oli valvoa ja pidättää kommunisteiksi epäiltyjä henkilöitä. Tämän lähdekriittisen huomion vuoksi EK-Valpon aineiston rinnalla käytetään myös naisten SKP:n kaaderijaoston henkilömapeista löytyvää aineistoa, kuten esimerkiksi puolueelle kirjoitettuja pienoiselämäkertoja. Lisäksi lähdeaineistona käytetään muutaman naisen omia muistelmia myöhemmältä ajalta.
Tutkimuksessa selvisi, että naisten poliittinen toimijuus oli alkanut jo nuorena työläisperheensä inspiroimana erilaisissa vasemmistolaisissa järjestöissä ja yhdistyksissä. Näiden järjestöjen siivittämänä tie johti luontevasti SKP:hen, jossa erilaiset puoluetehtävät alkoivat. Alkuun tehtävät olivat lähinnä pienimuotoisia, kuten lentolehtisten levittämistä, sillä vasta Neuvostoliitossa suoritetut puoluekurssit olivat tae vastuullisempiin tehtäviin. Jokainen tutkimuksen naisista pääsikin SKP:n piiri-tai kiertäviksi organisaattoreiksi kursseilta valmistuttuaan. Toiminta uudessa tehtävässä ei kuitenkaan jatkunut kauaa turvallisuuspoliisin pidätysten takia. Tuomioksi tuli tyypillisesti valtiopetoksen valmistelu, ja tuomio kesti noin neljästä kuuteen vuotta. Turvasäilö oli yleinen kohtalo aktiivikommunisteille sotien aikana. Sotien jälkeen kommunismi laillistui, ja naiset pääsivät aiemmin osoitetun kyvykkyytensä ja luotettavuutensa avulla takaisin vastuullisiin tehtäviin myös sotien jälkeen. Yksi naisista vaihtoi kommunismin sosialidemokratiaan, yhden kohtalo päättyi Neuvostoliittoon ja yhdestä tuli kansanedustaja.