Keinotekoisen suomalaisen meren tuoksun luominen
Pirilä, Kaisa (2025-05-23)
Keinotekoisen suomalaisen meren tuoksun luominen
(23.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061065125
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061065125
Tiivistelmä
Meren hajun on tutkittu eroavan jopa Suomen sisäisesti, riippuen siitä miten pohjoisessa tai etelässä sijaitaan. Myös vuodenaika vaikuttaa siihen, millaisena meren haju koetaan. Koska hajuaistimuksen tulkinta tapahtuu aivoissa hajumolekyylien aktivoidessa hajureseptorit, jokainen ihminen haistaa hajut eri tavalla. Jokainen ihminen alitajuisesti yhdistää eri hajut erilaisiin tilanteisiin, tämän takia samatkin hajut mielletään eri tavalla.
Työn tavoitteena oli kehitellä keinotekoisesti haju, joka vastaa mahdollisimman paljon suomalaisen meren hajua. Työ toteutettiin yhteistyössä Turun yliopiston Ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskuksen kanssa, jonka tarkoituksena on hyödyntää hajua moniaistitilassa järjestettävissä aistinvaraisissa arvioinneissa.
Työ aloitettiin teettämällä tutkimus, jossa vapaaehtoiset vastaajat saivat määritellä oman näkemyksensä suomalaisen meren hajusta vastaamalla avoimeen kysymykseen, sekä arvioimalla, miten eri sanat kuvaavat meren hajua asteikolla 1–10. Vastaajien tuli olla suomalaisia, tai olla asunut Suomessa vähintään 12 kuukautta. Tällä haluttiin sulkea pois vastaajat, jotka eivät välttämättä tiedä, miltä suomalainen meri haisee eri vuodenaikoina.
Hajua lähdettiin rakentamaan luonnosta ja päivittäistavarakaupoista löytyvillä raaka-aineilla. Ensimmäisessä aistivaraisessa arvioinnissa arvioitiin näistä raaka-aineista tehtyjä valmiita näytteitä. Seuraavissa kolmessa arvioinnissa arvioijat saivat itse rakentaa ohjeiden mukaisen hajun valmiita raaka-aineliuoksia hyödyntäen. Nämä liuokset koostuivat pääasiassa erilaisista haihtuvista yhdisteistä.
Tutkimuksen mukaan (n=95) meren hajua kuvaa parhaiten sanat suola, levä, raikas ja kala. Tulosten perusteella pyrittiin luomaan näytteitä, joka parhaiten vastaisi yhtä tai useampaa edellä kuvatuista hajuista. Arvioijia oli ensimmäisessä arvioinnissa kolme ja toisessa yhteensä kuusi. Arvioijien sitouttaminen oli hankalaa, ja vain yksi henkilö osallistui jokaiseen arviointikertaan. Hänen mukaansa arviointi helpottui joka kerta, ja halutun lopputuloksen saavuttaminen tuntui joka arvioinnissa helpommalta. Tämän perusteella voidaan todeta arvioijien koulutuksen olevan avainasemassa uuden hajun luomisessa. Näytteiden kehittäminen on helpompi toteuttaa, kun kaikilla arvioijilla on yhteinen käsitys siitä, millaisia ominaisuuksia tarvitaan halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.
Työn tavoitteena oli kehitellä keinotekoisesti haju, joka vastaa mahdollisimman paljon suomalaisen meren hajua. Työ toteutettiin yhteistyössä Turun yliopiston Ravitsemus- ja ruokatutkimuskeskuksen kanssa, jonka tarkoituksena on hyödyntää hajua moniaistitilassa järjestettävissä aistinvaraisissa arvioinneissa.
Työ aloitettiin teettämällä tutkimus, jossa vapaaehtoiset vastaajat saivat määritellä oman näkemyksensä suomalaisen meren hajusta vastaamalla avoimeen kysymykseen, sekä arvioimalla, miten eri sanat kuvaavat meren hajua asteikolla 1–10. Vastaajien tuli olla suomalaisia, tai olla asunut Suomessa vähintään 12 kuukautta. Tällä haluttiin sulkea pois vastaajat, jotka eivät välttämättä tiedä, miltä suomalainen meri haisee eri vuodenaikoina.
Hajua lähdettiin rakentamaan luonnosta ja päivittäistavarakaupoista löytyvillä raaka-aineilla. Ensimmäisessä aistivaraisessa arvioinnissa arvioitiin näistä raaka-aineista tehtyjä valmiita näytteitä. Seuraavissa kolmessa arvioinnissa arvioijat saivat itse rakentaa ohjeiden mukaisen hajun valmiita raaka-aineliuoksia hyödyntäen. Nämä liuokset koostuivat pääasiassa erilaisista haihtuvista yhdisteistä.
Tutkimuksen mukaan (n=95) meren hajua kuvaa parhaiten sanat suola, levä, raikas ja kala. Tulosten perusteella pyrittiin luomaan näytteitä, joka parhaiten vastaisi yhtä tai useampaa edellä kuvatuista hajuista. Arvioijia oli ensimmäisessä arvioinnissa kolme ja toisessa yhteensä kuusi. Arvioijien sitouttaminen oli hankalaa, ja vain yksi henkilö osallistui jokaiseen arviointikertaan. Hänen mukaansa arviointi helpottui joka kerta, ja halutun lopputuloksen saavuttaminen tuntui joka arvioinnissa helpommalta. Tämän perusteella voidaan todeta arvioijien koulutuksen olevan avainasemassa uuden hajun luomisessa. Näytteiden kehittäminen on helpompi toteuttaa, kun kaikilla arvioijilla on yhteinen käsitys siitä, millaisia ominaisuuksia tarvitaan halutun lopputuloksen saavuttamiseksi.