Henkilövähennysten jälkipyykki, mitä jää jäljelle? : Laadullinen tapaustutkimus työntekijöiden sitoutumisesta ja toteutettujen käytänteiden merkityksestä

Abstract

Henkilövähennyksistä on muodostunut vakiintunut käytäntö yritysmaailmassa, ja se on yksi yleisimmistä tavoista kustannusten hallintaan organisaation tavoitellessa joustavuutta ja tehokkuutta. Yleisin syy henkilövähennyksille ovat taloudelliset vaikeudet. Henkilövähennysten suosio perustuu erityisesti siihen, että vähennykset mahdollistavat nopean taloudellisen vaikutuksen, ja henkilöstökulut voivat olla suurin yksittäinen menoerä kulurakenteessa. Henkilövähennysten selviytyjien eli organisaatioon jäljelle jäävien työntekijöiden rooli on merkittävä, koska heidän odotetaan saavan uusi organisaatio menestymään vähemmällä henkilökunnan määrällä. Henkilövähennykset aiheuttavat jäljelle jääville työntekijöille selviytyjän syndroomaa eli negatiivisia emotionaalisia ja asenteellisia reaktioita ja käyttäytymismalleja. Tämä voi johtaa siihen, että asetettuja tavoitteita ei saavuteta ja seuraukset voivat olla jopa organisaation kannalta kielteisiä. Vähennykset voivat heikentää jäljelle jäävien työntekijöiden sitoutumisen tunnetta merkittävästi, mikä saattaa johtaa siihen, että he lähtevät organisaatiosta vapaaehtoisesti. Tästä syystä on keskeistä tunnistaa ne tekijät, jotka vaikuttavat selviytyjän syndrooman syntyyn sekä sitoutumisen tasoon ja sen muutokseen henkilöstövähennysten jälkeen. Vähennysten toteutustapa sekä työntekijöiden työoloihin vaikuttavat käytänteet ovat keskeisessä asemassa selviytyjän syndrooman hallinnassa ja ennaltaehkäisyssä sekä sitoutumisen tunteen rakentumisessa ja kehittymisessä.

Tämän tutkielman tavoitteen on selvittää henkilövähennysten vaikutukset työntekijöiden sitoutumiseen sekä tarkastella, miten koettu sitoutumisen tunne muuttuu pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna vähennysten jälkeen. Lisäksi tutkielma tavoitteena on selvittää, onko henkilövähennyksiä mahdollista toteuttaa niin, että mahdollista selviytyjän syndroomaa ei syntyisi ja sitoutumisen tunne ei laskisi. Asiaa lähestytään henkilövähennysten toteutusvaiheessa sovellettujen toimintatapojen ja käytänteiden kautta, jotka vaikuttavat sitoutumisen tunteeseen ja selviytyjän syndrooman kehittymiseen. Toteutetuista käytänteistä määritetään kaikkein olennaisimmat. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa on toteutettu useita henkilöstövähennyksiä peräjälkeen. Empiirinen aineisto kerättiin kuudella (6) puolistrukturoidulla haastattelulla tapausorganisaation työntekijöiltä, jotka ovat olleet vähennysten piirissä. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin.

Tutkimus tuotti useita mielenkiintoisia havaintoja. Ensimmäiseksi tutkimuksen mukaan henkilövähennykset aiheuttavat selviytyjän syndroomaa, vaikka vähennykset toteutettaisiin käytänteillä, jotka ottavat huomioon negatiivisten vaikutusten synnyn ennaltaehkäisyn. Negatiiviset tunteet aiheutuvat erityisesti epävarmuudesta ja pelosta oman työpaikan menettämisestä. Toiseksi vähennysten vaikutus selviytyjien sitoutumiseen on negatiivinen. Henkilövähennykset laskevat selviytyjien sitoutumisen tunnetta organisaatiota kohtaan, mutta sitoutuminen elpyy kohti alkuperäistä tasoa vähennysten jälkeen pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna. Kolmanneksi vähennysten toteutuksessa varsinkin kokonaisvaltaisella ja monipuolisella kommunikaatiolla sekä esihenkilön roolilla on oleellinen asema negatiivisten vaikutusten hallinnassa ja ennaltaehkäisyssä. Lisäksi vähennysprosessin tulee olla kokonaisuudessa oikeudenmukainen, jotta työntekijöiden luottamus saadaan säilytettyä. Luottamus on olennainen tekijä sitoutumisen muodostumisessa sekä sen ylläpidossa.