Puutteelliset vankilaolosuhteet eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteena
Pyrrö, Juha (2025-05-16)
Puutteelliset vankilaolosuhteet eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytymisen perusteena
(16.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061064471
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061064471
Tiivistelmä
Tämän tutkimusmetodiltaan lainopillisen tutkielman tarkastelun keskiössä on Euroopan unionin neuvoston vuonna 2002 antama puitepäätös eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (2002/584/YOS). Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaiset vankilaolosuhteissa vallitsevat puutteet ovat ristiriidassa Euroopan unionin (EU) perusoikeuskirjan 4 artiklassa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kiellon kanssa ja millaisia seurauksia tällaisilla puutteilla on eurooppalaisen pidätysmääräyksen toimintaan.
Eurooppalainen pidätysmääräys on ensimmäinen vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta toteuttanut rikosoikeudellisen yhteistyön instrumentti. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen lähtökohtana on, että tietyssä jäsenvaltiossa tämän valtion sääntöjen mukaisesti annettu ja niiden valossa laillinen oikeudellinen päätös on hyväksyttävä ja pantava sellaisenaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, jollei nimenomaista kieltäytymisperustetta sovelleta. Vastavuoroisen tunnustamisen periaate perustuu jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen. Pelkistäen keskinäinen luottamus tarkoittaa sitä, että luotetaan muiden oikeusjärjestyksien sääntöihin ja siihen, että niiden soveltamisessa kunnioitetaan perus- ja ihmisoikeuksia.
Eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva puitepäätös ei kuitenkaan sisällä varsinaista ihmisoikeuskieltäytymisperustetta. EU-tuomioistuin antoi asiaa koskevan ennakkoratkaisun vuonna 2016 tapauksessa yhdistetyt asiat C-404/15 ja C-659/15 PPU Aranyosi ja Căldăraru, jossa se loi oikeusohjeen, johon perustuen täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaisen tulee arvioida, johtaako henkilön luovuttaminen toiseen jäsenvaltioon perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kiellon loukkaamiseen. Tuomioistuin on myöhemmässä oikeuskäytännössään selkeyttänyt oikeusohjeen soveltamisalaa.
Tutkielman pääpaino on kyseisen oikeusohjeen soveltamisalan tarkastelussa. EU-tuomioistuimen antamaa oikeusohjetta voidaan pitää onnistuneena. Sen avulla on onnistuttu vähentämään EU:n rikosoikeudellisen yhteistyön sekä perus- ja ihmisoikeuksien suojan välistä jännitettä. Tarkastelu kuitenkin osoittaa, että oikeusohjetta sovelletaan hyvin epäyhdenmukaisella tavalla jäsenvaltioissa. Lisäksi selkeä ongelma ilmenee EU-oikeuden soveltamisalassa, sillä EU:lla ei katsota olevan toimivaltaa säätää lakeja vankilaolosuhteita koskevista vähimmäisvaatimuksista.
Tutkielman lähdemateriaalina on käytetty kotimaista ja kansainvälistä EU-rikosoikeuteen painottuvaa kirjallisuutta sekä EU-tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Molempien tuomioistuinten yksittäiset ratkaisut ovat merkittävässä roolissa tutkimuskysymyksiin vastaamisessa.
Eurooppalainen pidätysmääräys on ensimmäinen vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta toteuttanut rikosoikeudellisen yhteistyön instrumentti. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen lähtökohtana on, että tietyssä jäsenvaltiossa tämän valtion sääntöjen mukaisesti annettu ja niiden valossa laillinen oikeudellinen päätös on hyväksyttävä ja pantava sellaisenaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, jollei nimenomaista kieltäytymisperustetta sovelleta. Vastavuoroisen tunnustamisen periaate perustuu jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen. Pelkistäen keskinäinen luottamus tarkoittaa sitä, että luotetaan muiden oikeusjärjestyksien sääntöihin ja siihen, että niiden soveltamisessa kunnioitetaan perus- ja ihmisoikeuksia.
Eurooppalaista pidätysmääräystä koskeva puitepäätös ei kuitenkaan sisällä varsinaista ihmisoikeuskieltäytymisperustetta. EU-tuomioistuin antoi asiaa koskevan ennakkoratkaisun vuonna 2016 tapauksessa yhdistetyt asiat C-404/15 ja C-659/15 PPU Aranyosi ja Căldăraru, jossa se loi oikeusohjeen, johon perustuen täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusviranomaisen tulee arvioida, johtaako henkilön luovuttaminen toiseen jäsenvaltioon perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen tai halventavan kohtelun kiellon loukkaamiseen. Tuomioistuin on myöhemmässä oikeuskäytännössään selkeyttänyt oikeusohjeen soveltamisalaa.
Tutkielman pääpaino on kyseisen oikeusohjeen soveltamisalan tarkastelussa. EU-tuomioistuimen antamaa oikeusohjetta voidaan pitää onnistuneena. Sen avulla on onnistuttu vähentämään EU:n rikosoikeudellisen yhteistyön sekä perus- ja ihmisoikeuksien suojan välistä jännitettä. Tarkastelu kuitenkin osoittaa, että oikeusohjetta sovelletaan hyvin epäyhdenmukaisella tavalla jäsenvaltioissa. Lisäksi selkeä ongelma ilmenee EU-oikeuden soveltamisalassa, sillä EU:lla ei katsota olevan toimivaltaa säätää lakeja vankilaolosuhteita koskevista vähimmäisvaatimuksista.
Tutkielman lähdemateriaalina on käytetty kotimaista ja kansainvälistä EU-rikosoikeuteen painottuvaa kirjallisuutta sekä EU-tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Molempien tuomioistuinten yksittäiset ratkaisut ovat merkittävässä roolissa tutkimuskysymyksiin vastaamisessa.