Lunastuskorvauksen määräytyminen vesijätön lunastuksessa
Hiltunen, Helmi (2025-06-03)
Lunastuskorvauksen määräytyminen vesijätön lunastuksessa
(03.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061064978
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061064978
Tiivistelmä
ON-työssä aiheena on tarkastella lunastuskorvausten määräytymistä vesijätön lunastuksessa. Vesijätön lunastuskorvauksesta säännellään kiinteistönmuodostamislaissa, jonka esitöiden mukaan kiinteistönmuodostamislain lunastuskorvauksen arviointiperusteet vastaavat lunastuslain arviointiperusteita. Lunastuslain määrittelemän pääsäännön mukaisesti lunastuskorvaus tulee määrätä sen mukaan, mitä luovuttaja menettää, eikä sen mukaan mitä lunastaja saa.
Aihetta on mielenkiintoista tarkastella, koska vesijätön lunastuksessa on usein kyse intressiristiriidasta. Luovuttajan hallussa kapea vesijättökaistale näyttäytyy käyttökelvottomalta ja siten vähäarvoiselta, kun taas lunastajalle lunastettu vesijättö voi muodostaa rantakiinteistölle merkittävää taloudellista hyötyä. Tarkoituksena on tutkia, miten lunastuskorvaukset kiinteistönmuodostamislain mukaisissa vesijättöjen lunastuksissa määrätään, ja mitkä seikat vaikuttavat lunastuskorvausta koskevaan arviointiin. Lisäksi tarkoituksena on vertailla kiinteistönmuodostamislain ja lunastuslain sääntelyn yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia.
ON-työssä hyödynnetään lainoppia, sillä kyse on voimassa olevan oikeuden tarkastelusta. ON-työssä tarkastellaan kiinteistönmuodostamislain mukaista vesijätön lunastuskorvauksen määräytymistä lainsäädännön ja oikeuskäytännön lähtökohdista. Lisäksi ON-työssä käsitellään aiheeseen liittyviä lain esitöitä sekä oikeuskirjallisuutta. Tutkimusmenetelmä on käytännöllinen lainoppi, sillä tavoitteena on tulkita voimassa olevan oikeuden sisältöä sekä tarkastella aiheeseen liittyvää oikeuskäytäntöä tutkimuskysymyksen valossa tarkentaen näin vesijätön lunastuskorvauksen määräytymistä.
Kiinteistönmuodostamislain sekä lunastuslain arviointiperusteiden ollessa samanlaiset, voisi olettaa myös vesijättöjen lunastuskorvausarvioinnin noudattavan lunastuslain pääsääntöä, jonka mukaan lunastajalle aiheutuvaa hyötyä ei oteta korvausarvioinnissa huomioon. Tutkimustuloksena kuitenkin havaitsin, että vesijättöjen lunastuskorvauksen määräytyminen luo poikkeuksen tähän pääsääntöön. Oikeuskäytännön perusteella vesijättöjen lunastuksissa lunastuskorvaus ei ole määräytynyt puhtaasti sen perusteella, mitä luovuttaja menettää, vaan lunastuskorvauksen määrää arvioidessa on otettu huomioon myös lunastajalle lunastuksesta koituva taloudellinen hyöty tai arvo. Siten oikeuskäytäntö vaikuttaakin olevan ristiriidassa lainsäätäjän tahdon kanssa.
Aihetta on mielenkiintoista tarkastella, koska vesijätön lunastuksessa on usein kyse intressiristiriidasta. Luovuttajan hallussa kapea vesijättökaistale näyttäytyy käyttökelvottomalta ja siten vähäarvoiselta, kun taas lunastajalle lunastettu vesijättö voi muodostaa rantakiinteistölle merkittävää taloudellista hyötyä. Tarkoituksena on tutkia, miten lunastuskorvaukset kiinteistönmuodostamislain mukaisissa vesijättöjen lunastuksissa määrätään, ja mitkä seikat vaikuttavat lunastuskorvausta koskevaan arviointiin. Lisäksi tarkoituksena on vertailla kiinteistönmuodostamislain ja lunastuslain sääntelyn yhtäläisyyksiä sekä eroavaisuuksia.
ON-työssä hyödynnetään lainoppia, sillä kyse on voimassa olevan oikeuden tarkastelusta. ON-työssä tarkastellaan kiinteistönmuodostamislain mukaista vesijätön lunastuskorvauksen määräytymistä lainsäädännön ja oikeuskäytännön lähtökohdista. Lisäksi ON-työssä käsitellään aiheeseen liittyviä lain esitöitä sekä oikeuskirjallisuutta. Tutkimusmenetelmä on käytännöllinen lainoppi, sillä tavoitteena on tulkita voimassa olevan oikeuden sisältöä sekä tarkastella aiheeseen liittyvää oikeuskäytäntöä tutkimuskysymyksen valossa tarkentaen näin vesijätön lunastuskorvauksen määräytymistä.
Kiinteistönmuodostamislain sekä lunastuslain arviointiperusteiden ollessa samanlaiset, voisi olettaa myös vesijättöjen lunastuskorvausarvioinnin noudattavan lunastuslain pääsääntöä, jonka mukaan lunastajalle aiheutuvaa hyötyä ei oteta korvausarvioinnissa huomioon. Tutkimustuloksena kuitenkin havaitsin, että vesijättöjen lunastuskorvauksen määräytyminen luo poikkeuksen tähän pääsääntöön. Oikeuskäytännön perusteella vesijättöjen lunastuksissa lunastuskorvaus ei ole määräytynyt puhtaasti sen perusteella, mitä luovuttaja menettää, vaan lunastuskorvauksen määrää arvioidessa on otettu huomioon myös lunastajalle lunastuksesta koituva taloudellinen hyöty tai arvo. Siten oikeuskäytäntö vaikuttaakin olevan ristiriidassa lainsäätäjän tahdon kanssa.