Suojellun rakennuskannan kestävä tulevaisuus : täydennys- ja korjausrakentamisen ekologiset mahdollisuudet
Saaristo, Piia (2025-06-03)
Suojellun rakennuskannan kestävä tulevaisuus : täydennys- ja korjausrakentamisen ekologiset mahdollisuudet
(03.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061065077
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061065077
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan ekologisesti kestävää yhteiskuntaa rakentamislainsäädännön näkökulmasta. Keskiössä on kysymys siitä, kuinka kestävän kehityksen tavoitteet ohjaavat rakentamista, erityisesti suojellun rakennuskannan osalta. Oikeusdogmaattisen tutkimusmenetelmän ohella työ hyödyntää oikeussosiologista viitekehystä, joka antaa taustaa rakentamislain ja muiden keskeisten säädösten synnylle ja tulkinnalle.
Kestävä kehitys koostuu ekologisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta ulottuvuudesta. Tutkielma osoittaa, että erityisesti rakennussuojelu, täydennysrakentaminen ja korjausrakentaminen ovat keinoja saavuttaa näitä tavoitteita käytännössä.
Rakennettu kulttuuriympäristö nähdään osana yhteistä kulttuuriperintöä, jonka säilyttäminen tukee identiteettiä, hyvinvointia ja ilmastotavoitteita.
Vuoden 2025 rakentamislaki sekä alueidenkäyttölaki pyrkivät ohjaamaan rakentamista ja kaavoitusta vähähiilisyyden, resurssitehokkuuden ja kulttuuriarvojen vaalimisen kautta. Olemassa olevan rakennuskannan hyödyntäminen säästää luonnonvaroja ja vähentää päästöjä, samalla kun se tukee paikallisidentiteetin säilymistä ja elinympäristöjen jatkuvuutta. Adaptive reuse -menetelmät mahdollistavat rakennusten uusiokäytön kulttuuriperintöä kunnioittaen.
Kokonaisuudessaan tutkielma osoittaa, että kestävä kehitys ei ole vain tavoite, vaan jo nyt konkreettinen osa rakentamislainsäädännön ohjauskeinoja. Rakentamisen ekologinen uudelleenarviointi tapahtuu yhä useammin vanhaa hyödyntämällä, ei ainoastaan uutta rakentamalla.
Kestävä kehitys koostuu ekologisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja kulttuurisesta ulottuvuudesta. Tutkielma osoittaa, että erityisesti rakennussuojelu, täydennysrakentaminen ja korjausrakentaminen ovat keinoja saavuttaa näitä tavoitteita käytännössä.
Rakennettu kulttuuriympäristö nähdään osana yhteistä kulttuuriperintöä, jonka säilyttäminen tukee identiteettiä, hyvinvointia ja ilmastotavoitteita.
Vuoden 2025 rakentamislaki sekä alueidenkäyttölaki pyrkivät ohjaamaan rakentamista ja kaavoitusta vähähiilisyyden, resurssitehokkuuden ja kulttuuriarvojen vaalimisen kautta. Olemassa olevan rakennuskannan hyödyntäminen säästää luonnonvaroja ja vähentää päästöjä, samalla kun se tukee paikallisidentiteetin säilymistä ja elinympäristöjen jatkuvuutta. Adaptive reuse -menetelmät mahdollistavat rakennusten uusiokäytön kulttuuriperintöä kunnioittaen.
Kokonaisuudessaan tutkielma osoittaa, että kestävä kehitys ei ole vain tavoite, vaan jo nyt konkreettinen osa rakentamislainsäädännön ohjauskeinoja. Rakentamisen ekologinen uudelleenarviointi tapahtuu yhä useammin vanhaa hyödyntämällä, ei ainoastaan uutta rakentamalla.