Sodan retoriikka Ukrainan sodan aattona : poliittinen realismi ja anarkian kulttuurit Vladimir Putinin puheissa 21.2. ja 24.2.2024
Saarijärvi, Samuel (2025-06-05)
Sodan retoriikka Ukrainan sodan aattona : poliittinen realismi ja anarkian kulttuurit Vladimir Putinin puheissa 21.2. ja 24.2.2024
(05.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061065717
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061065717
Tiivistelmä
Tutkielmassa tutkin Venäjän presidentti Vladimir Putinin 21.2 ja 24.2.2022 pitämien puheiden retoriikkaa. Kyseiset puheet pidettiin Ukrainaan kohdistuneen täysimittaisen hyökkäyksen aattona, ja puheissa Putin selittää Venäjän vaikuttimia sodan aloittamisen taustalla. Menetelmänä tutkielmassa on Chaïm Perelmanin versio retoriikka-analyysistä.
Tutkielmassa tarkasteltiin Putinin puheissa käyttämiä retorisia strategioita ja pyrittiin ymmärtämään niitä kansainvälisten suhteiden teorioiden näkökulmasta. Tarkoituksenani oli selvittää, millä tavoin ja minkälaista kansainvälistä järjestystä Putin puheillaan tuottaa, kun hän pyrkii vakuuttamaan venäläisiä sodan tarpeellisuudesta. Tutkimustehtävää lähestyttiin kahden eri teorian kautta: klassisen realismin, jonka ideaalityyppiä mallinnettiin Hans Morgenthaun kuudella poliittisen realismin tunnusperiaatteella, sekä Alexander Wendtin konstruktivismin ajatuksella vaihtoehtoisista anarkian kulttuureista.
Puheissaan Putin pyrki vakuuttamaan venäläisen yleisönsä sodan tarpeellisuudesta hyödyntäen monipuolisesti eri argumentaatiotekniikoita. Näihin tekniikoihin lukeutuivat mm. historialliset rinnastukset natseihin, Ukrainan länsimielisten valintojen kritisointi niiden seurausten perusteella ja vastamallit, joilla pyrittiin osoittamaan lännelle tehtyjen myönnytysten aina johtavan kärsimykseen Venäjälle. Argumentaatiossa yhdistyivät voima- ja reaalipoliittiset tekijät ja venäläisen kulttuurin Venäjää ja Ukrainaa ja maiden historiaa koskevat käsitykset.
Teorian näkökulmasta Putinin puheet tuottivat realismin maailmaa, jossa suurvallat kilpailevat vaikutusvallasta ja pyrkivät turvaamaan intressinsä kansainvälisistä normeista piittaamatta. Tämä puheiden edistämä maailmanjärjestys vastasi useimmilta piirteiltään klassista realismia. Jatkumona tälle puheissa nimettyjen toimijoiden, kuten Yhdysvaltojen, Ukrainan hallituksen ja Venäjän välille tuotettiin viholliskuville perustuvaa anarkian kulttuuria, jossa eri toimijoiden turvallisuus ja intressit näyttäytyvät nollasummapelinä. Tavalliset ukrainalaiset Putin kuitenkin erotteli puheissa tiukasti maan johdosta, ja puhutteli heitä ystävinä käyttämällä kantilaisen yhteistyön kulttuurin kieltä. Teorian valossa sodasta välittyi kuva nykyistä Venäjän federaatiota laajemman ”historiallisen Venäjän” muodostussotana vastavetona Yhdysvaltojen hegemonialle.
Tutkielmassa tarkasteltiin Putinin puheissa käyttämiä retorisia strategioita ja pyrittiin ymmärtämään niitä kansainvälisten suhteiden teorioiden näkökulmasta. Tarkoituksenani oli selvittää, millä tavoin ja minkälaista kansainvälistä järjestystä Putin puheillaan tuottaa, kun hän pyrkii vakuuttamaan venäläisiä sodan tarpeellisuudesta. Tutkimustehtävää lähestyttiin kahden eri teorian kautta: klassisen realismin, jonka ideaalityyppiä mallinnettiin Hans Morgenthaun kuudella poliittisen realismin tunnusperiaatteella, sekä Alexander Wendtin konstruktivismin ajatuksella vaihtoehtoisista anarkian kulttuureista.
Puheissaan Putin pyrki vakuuttamaan venäläisen yleisönsä sodan tarpeellisuudesta hyödyntäen monipuolisesti eri argumentaatiotekniikoita. Näihin tekniikoihin lukeutuivat mm. historialliset rinnastukset natseihin, Ukrainan länsimielisten valintojen kritisointi niiden seurausten perusteella ja vastamallit, joilla pyrittiin osoittamaan lännelle tehtyjen myönnytysten aina johtavan kärsimykseen Venäjälle. Argumentaatiossa yhdistyivät voima- ja reaalipoliittiset tekijät ja venäläisen kulttuurin Venäjää ja Ukrainaa ja maiden historiaa koskevat käsitykset.
Teorian näkökulmasta Putinin puheet tuottivat realismin maailmaa, jossa suurvallat kilpailevat vaikutusvallasta ja pyrkivät turvaamaan intressinsä kansainvälisistä normeista piittaamatta. Tämä puheiden edistämä maailmanjärjestys vastasi useimmilta piirteiltään klassista realismia. Jatkumona tälle puheissa nimettyjen toimijoiden, kuten Yhdysvaltojen, Ukrainan hallituksen ja Venäjän välille tuotettiin viholliskuville perustuvaa anarkian kulttuuria, jossa eri toimijoiden turvallisuus ja intressit näyttäytyvät nollasummapelinä. Tavalliset ukrainalaiset Putin kuitenkin erotteli puheissa tiukasti maan johdosta, ja puhutteli heitä ystävinä käyttämällä kantilaisen yhteistyön kulttuurin kieltä. Teorian valossa sodasta välittyi kuva nykyistä Venäjän federaatiota laajemman ”historiallisen Venäjän” muodostussotana vastavetona Yhdysvaltojen hegemonialle.