Merirosvot miehuutta vastaan : Merirosvojen rakennettu maskuliinisuus Charles Johnsonin teoksessa ”A General History of the Pyrates” (1734)

Abstract

Tarkastelen tutkielmassani, millaista 1700-luvun alun merirosvojen maskuliinisuutta Charles Johnson tuottaa teoksessaan A General History of the Pyrates, josta lähdeaineistokseni olen valinnut kahden henkilökuvaukseltaan erilaisen merirosvon elämäkerrat: Bartholomew Roberts ja Edward Teach eli Mustaparta. Lisäksi käytän lähteenäni vuoden 1724 painoksen esipuhetta ja johdantoa. Vertaan Robertsin ja Teachin maskuliinisuutta1700-luvun alun miesihanteisiin, ja tarkastelen, millaisina miehen esimerkkeinä heidät teoksessa esitetään. Käsittelen alkuperäisaineistoani diskurssianalyysin kautta, ja hyödynnän sukupuolihistoriassa käytettyjä käsitteitä. Sukupuolihistorian tutkimuskirjallisuutena käytän Phillip Carterin Men and the emergence of Polite Society, Britain 1660—1800 sekä Men about Town: repressentations of foppery and masculinity in early eighteenth-century urban society, ja Erin Mackien Rakes, Highwaymen, and Pirates: the Making of the Modern Gentleman in the Eighteenth Century. Merirosvouden tutkimuskirjallisuutena hyödynnän Peter T. Leesonin The Invisible Hook: the Hidden Economics of Pirates sekä Markus Redikerin Between the Devil and the deep blue sea: Merchant seamen, pirates and the anglo-amercan maritime world 1700—1750. Tutkimuksessani osoitan, kuinka A General history of the Pyrates osallistui 1700-luvun kirjallisuudessa käytyyn keskusteluun maskuliinisuudesta, ja vahvisti uusia sukupuoli-ihanteita, joissa maskuliinisuus käsitettiin sivistyneenä, kohteliaana ja hyveellisenä. Merirosvoista tuotettiin tämän ihanteen vastaisia esimerkkejä, jossa rikollisuus, väkivaltaisuus ja moraalinen rappiollisuus nähtiin epämiehekkäänä. Bartholomew Robertsin elämäkerrassa sekoittuu sankarillisuus ja rikollisuus, kun taas Edward Teachin elämäkerta esittää hänet jopa päinvastaisena aikalaisiin miesihanteisiin verrattuna, ja toiseuttamalla poistaa Teachin miehuuden. Näin merirosvot nähtiin puutteellisina miehinä, jotka edustivat enemmän vanhentuneita käsityksiä maskuliinisuudesta, kuin uusia 1700-luvun alun ihanteita. Johnsonin kuvaukset merirosvojen maskuliinisuudesta vaikutti myös merirosvojen popularisaation kehitykseen.