Synnynnäisten immuunisolujen vasteet rokoteadjuvanteille
Mikkilä, Rose (2025-05-31)
Synnynnäisten immuunisolujen vasteet rokoteadjuvanteille
(31.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061063806
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061063806
Tiivistelmä
Ihmisen immuunipuolustus koostuu synnynnäisestä ja hankitusta immuniteetista. Synnynnäinen immuniteetti reagoi taudinaiheuttajiin epäspesifisti eli sen toiminta perustuu mekanismeihin, jotka eivät vaadi aiempaa altistusta taudinaiheuttajalle. Synnynnäisen immuniteetin solut aktivoivat hankittua immuniteettia mm. esittelemällä antigeeneja T- lymfosyyteille.
Makrofagit ja neutrofiilit ovat synnynnäisen immuniteetin soluja, jotka osallistuvat antigeenin esittelyyn, fagosytoosiin ja tulehduksen säätelyyn pro- ja anti-inflammatoristen sytokiinien välityksellä. Makrofagit ja neutrofiilit tunnistavat taudinaiheuttajia hahmontunnistusreseptorien (PRR) välityksellä. Makrofagit esittelevät antigeenia MHC II- molekyylien välityksellä CD4- positiivisille T- soluille. Neutrofiilit sen sijaan esittelevät antigeenia MHC I- molekyylien välityksellä CD8- positiivisille T-soluille.
Rokotteet koostuvat antigeenista ja adjuvantista. Adjuvantin tarkoitus on lisätä rokotteen immunogeenisyyttä ja kohdistaa vaikutuksia synnynnäisiin immuunisoluihin, joita tarvitaan aktivoimaan hankitun immuniteetin soluja tuottamaan muistisoluja tiettyä taudinaiheuttajaa vastaan. Adjuvanttien vaikutusmekanismeja on mm. antigeenin esittelyn ja sytokiinituotannon lisääminen, antigeenin tehostettu kuljetus imusolmukkeisiin ja depot-vaikutus. Yhdellä adjuvantilla voi olla monta toimintamekanismia.
Rokotteiden avulla on jo vuosikymmenten ajan torjuttu useita tartuntatauteja ja vähennetty kuolleisuutta niihin. Vaikka perinteiset heikennettyyn taudinaiheuttajaan perustuvat rokotteet ovat tehokkaita tautien ehkäisyssä, on edelleen tarve kehittää uusia rokoteadjuvantteja. Uudet adjuvantit mahdollistavat sen, että heikennetyn taudinaiheuttajan sijaan voidaan käyttää antigeenina esimerkiksi mRNA:ta tai virusproteiinia. Toisaalta mRNA:n tai virusproteiinin käyttö antigeenina myös vaatii tehokkaampia adjuvantteja, sillä ne eivät ole itse kovin immunogeenisiä. Tämänkaltaisilla rokotteilla on turvallisempaa rokottaa riskiryhmiä, joiden immuunipuolustus ei aina reagoi perinteisiin rokotteisiin halutulla tavalla. Uudet adjuvantit myös antavat mahdollisuuden kehittää rokotteita tauteihin, joihin ei ole vielä onnistuttu kehittämään rokotetta.
LNP:t (lipidinanopartikkeli) ja Matrix M ovat uusia adjuvantteja, joiden toiminta perustuu suurelta osin niiden nanopartikkelirakenteeseen. LNP:t otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön vuonna 2018, kun siRNA-pohjainen Onpattro-lääke tuli markkinoille. Tämän jälkeen LNP:t ovat olleet käytössä adjuvanttina Comirnaty- ja Spikevax- rokotteissa, jotka ovat COVID19-infektion ehkäisyyn tarkoitettuja rokotteita. Matrix M on käytössä Nuvaxovid- rokotteessa, joka on myös COVID19- rokote.
LNP suojaa mRNA:ta ja toimittaa sen soluihin. Lisäksi se saa aikaan pro- inflammatoristen sytokiinien tuotantoa. Matrix M lisää antigeenin esittelyä ja immuunisolujen liikkumista. Matrix M myös säästää antigeenia, minkä ansiosta pienellä määrällä antigeenia voidaan saada hyvä immuunivaste. Tutkielmani tavoitteena on käsitellä makrofagien ja neutrofiilien vasteita LNP:lle ja Matrix M:lle, sekä vertailla niiden adjuvanttiominaisuuksia.
Makrofagit ja neutrofiilit ovat synnynnäisen immuniteetin soluja, jotka osallistuvat antigeenin esittelyyn, fagosytoosiin ja tulehduksen säätelyyn pro- ja anti-inflammatoristen sytokiinien välityksellä. Makrofagit ja neutrofiilit tunnistavat taudinaiheuttajia hahmontunnistusreseptorien (PRR) välityksellä. Makrofagit esittelevät antigeenia MHC II- molekyylien välityksellä CD4- positiivisille T- soluille. Neutrofiilit sen sijaan esittelevät antigeenia MHC I- molekyylien välityksellä CD8- positiivisille T-soluille.
Rokotteet koostuvat antigeenista ja adjuvantista. Adjuvantin tarkoitus on lisätä rokotteen immunogeenisyyttä ja kohdistaa vaikutuksia synnynnäisiin immuunisoluihin, joita tarvitaan aktivoimaan hankitun immuniteetin soluja tuottamaan muistisoluja tiettyä taudinaiheuttajaa vastaan. Adjuvanttien vaikutusmekanismeja on mm. antigeenin esittelyn ja sytokiinituotannon lisääminen, antigeenin tehostettu kuljetus imusolmukkeisiin ja depot-vaikutus. Yhdellä adjuvantilla voi olla monta toimintamekanismia.
Rokotteiden avulla on jo vuosikymmenten ajan torjuttu useita tartuntatauteja ja vähennetty kuolleisuutta niihin. Vaikka perinteiset heikennettyyn taudinaiheuttajaan perustuvat rokotteet ovat tehokkaita tautien ehkäisyssä, on edelleen tarve kehittää uusia rokoteadjuvantteja. Uudet adjuvantit mahdollistavat sen, että heikennetyn taudinaiheuttajan sijaan voidaan käyttää antigeenina esimerkiksi mRNA:ta tai virusproteiinia. Toisaalta mRNA:n tai virusproteiinin käyttö antigeenina myös vaatii tehokkaampia adjuvantteja, sillä ne eivät ole itse kovin immunogeenisiä. Tämänkaltaisilla rokotteilla on turvallisempaa rokottaa riskiryhmiä, joiden immuunipuolustus ei aina reagoi perinteisiin rokotteisiin halutulla tavalla. Uudet adjuvantit myös antavat mahdollisuuden kehittää rokotteita tauteihin, joihin ei ole vielä onnistuttu kehittämään rokotetta.
LNP:t (lipidinanopartikkeli) ja Matrix M ovat uusia adjuvantteja, joiden toiminta perustuu suurelta osin niiden nanopartikkelirakenteeseen. LNP:t otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön vuonna 2018, kun siRNA-pohjainen Onpattro-lääke tuli markkinoille. Tämän jälkeen LNP:t ovat olleet käytössä adjuvanttina Comirnaty- ja Spikevax- rokotteissa, jotka ovat COVID19-infektion ehkäisyyn tarkoitettuja rokotteita. Matrix M on käytössä Nuvaxovid- rokotteessa, joka on myös COVID19- rokote.
LNP suojaa mRNA:ta ja toimittaa sen soluihin. Lisäksi se saa aikaan pro- inflammatoristen sytokiinien tuotantoa. Matrix M lisää antigeenin esittelyä ja immuunisolujen liikkumista. Matrix M myös säästää antigeenia, minkä ansiosta pienellä määrällä antigeenia voidaan saada hyvä immuunivaste. Tutkielmani tavoitteena on käsitellä makrofagien ja neutrofiilien vasteita LNP:lle ja Matrix M:lle, sekä vertailla niiden adjuvanttiominaisuuksia.