Turha huutaa ja mahdotonta valittaa : sosiaaliset ongelmat suomalaisessa yhteiskunnassa Maija Vilkkumaan sanoin

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelin Maija Vilkkumaan tuotannossa esiintyviä sosiaalisia ongelmia ja suhteutin niitä suomalaisen yhteiskunnan kontekstiin. Tausta-ajatuksenani oli populaarimusiikin ja yhteiskunnan ilmiöiden välinen vastavuoroisuus – tässä tapauksessa se, miten sosiaaliset ongelmat näyttäytyvät Vilkkumaan tuotannossa ja millaisen kuvan ne antavat yhteiskunnasta. Lähestyin aihe-piiriä sosiaalityön lähtökohdista, vaikka myös populaarikulttuurin ja nimenomaan populaarimusiikin rooli oli tässä yhteydessä merkittävä. Aineistoni koostui kymmenestä Vilkkumaan kappaleesta, jotka olin harkinnanvaraisesti valinnut jokaiselta Vilkkumaan kymmenestä albumista. Hahmottelin lyriikkaa laadullisen sisällönanalyysin keinoin, minkä myötä siinä näyttäytyvät sosiaaliset ongelmat jakautuivat kolmeen alalukuun: eriarvoisuus, osattomuus sekä ihmissuhteet ja väkivalta. Analyysin perusteella kaikki lyriikassa ilmenevät sosiaaliset ongelmat kytkeytyivät jollain tavoin näihin teemoihin ja niitä kuvastaviin ilmiöihin. Sukupuoli ja sosioekonominen asema vaikuttivat olevan merkittävimmät eriarvoisuuden taustalla vaikuttavat tekijät. Eriarvoisuus näyttäytyi lyriikassa rakenteellisena ja yhteiskunnassa laajasti vaikuttavana ilmiönä, johon kytkeytyi myös syrjäytymiseen, itsenäisyyteen sekä mielenterveyteen liittyviä teemoja. Osattomuus taas näytti heijastuvan vahvasti sosiaaliseen toimintakykyyn ja sen taustalta löytyi yksinäisyyteen, kotioloihin sekä niin ikään itsenäisyyteen kohdistuvia haastavia olosuhteita. Ihmissuhteisiin ja väkivaltaan yhdistyvät sosiaaliset ongelmat liittyivät lyriikassa lähisuhteisiin mutta myös laajemmin yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin. Myös huumeet ja alkoholi nousivat esiin sosiaalisten ongelmien aiheuttajina. Oli merkityksellistä huomata, kuinka päällekkäisinä sosiaaliset ongelmat aineistossa näyttäytyivät. Aineiston kappaleet antoivat yhteiskunnasta ongelmakeskeisen kuvan, vaikka lyriikat ilmensivät satunnaisesti myös yksilöä ja yhteisöä suojaavia tekijöitä sekä elämälle merkittäviä tunteita – toivoa ja onnea.