Sisäpiiritiedon julkistaminen pitkäkestoisissa menettelyissä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan liikkeeseenlaskijan sisäpiiritiedon julkistamisvelvollisuutta pitkäkestoisissa menettelyissä. Sisäpiiritiedon jatkuva julkistamisvelvollisuus on arvopaperimarkkinasääntelyn merkittävimpiä sääntelyinstrumentteja. Voimassa olevassa sääntely-ympäristössä liikkeeseenlaskijalle syntyy velvollisuus julkistaa sisäpiiritieto välittömästi sen muodostuessa, vaikka kyseessä olisi pitkäkestoisen menettelyn välivaihetta koskeva tieto. Menettelyn aikana voi kuitenkin ilmetä tilanteita, jolloin tiedon julkistaminen voi heikentää liikkeeseenlaskijan jatkuvan tiedonantovelvollisuuden taustalla olevia tavoitteita. Tutkielmassa tarkastellaan, miten pitkäkestoiset menettelyt on huomioitu markkinoiden väärinkäyttöasetuksessa ja kuinka liikkeeseenlaskijan jatkuva tiedonantovelvollisuus tällaisissa menettelyissä vaikuttaa eri tehokkuusnäkökulmien ja sijoittajansuojan toteutumiseen. Jatkuva tiedonantovelvollisuus on hiljattain käynyt läpi merkittäviä muutoksia Euroopan unionin uuden lainsäädäntöpaketin (Listing Act) myötä, jolla tehtiin muutoksia muun muassa markkinoiden väärinkäyttöasetuksen 17 artiklaan. Jatkuvan tiedonantovelvollisuuden mukaiset velvoitteet eivät jatkossa koske pitkäkestoisten menettelyjen välivaiheita, vaan vasta tieto lopullisesta tapahtumasta tai olosuhteesta tulee julkistaa markkinoille. Tutkielmassa tarkastellaan, kuinka Listing Actin muutokset muuttavat liikkeeseenlaskijan jatkuvaa tiedonantovelvollisuutta pitkäkestoisissa menettelyissä. Lisäksi tarkastellaan, korjaavatko muutokset tarkoituksenmukaisella tavalla tutkielmassa tunnistettuja pitkäkestoisiin menettelyihin yhdistettäviä markkinahäiriöitä. Tutkielmassa tarkastellaan, toteuttaako julkistamisvelvollisuuden uudistus sille asetettuja tavoitteita ja millaisia mahdollisia vaikutuksia sillä on markkinoiden tehokkuuteen ja luotettavuuteen. Tutkielman aihetta käsitellään niin lainopillista kuin oikeustaloustieteellistä metodia hyödyntäen. Lainopillista metodia hyödynnetään voimassa olevan oikeusjärjestyksen systematisointiin, kun taas oikeustaloustiedettä hyödynnetään tarkastellessa, kuinka muutokset liikkeeseenlaskijan jatkuvaan julkistamisvelvollisuuteen pitkäkestoisissa menettelyissä suhteutuvat arvopaperimarkkinaoikeuden keskeisiin oikeusperiaatteisiin, kuten sijoittajansuojan ja eri tehokkuusnäkökulmien toteutumiseen. Vaikka tutkielmassa tunnistetaan jännite markkinoiden tehokkuuden ja markkinoiden luottamuksen välillä, tutkielmassa myös havaitaan, että nämä kaksi tavoitetta samalla edistävät toistensa toteutumista liikkeeseenlaskijoiden tiedonantovelvollisuuden uudistuessa pitkäkestoisissa menettelyissä. Tutkielmassa havaitaan, että kevennetty tiedonantovelvollisuus on liikkeeseenlaskijoiden kannalta kannustavampi ja kustannustehokkaampi. Kun liikkeeseenlaskijoilla jää enemmän resursseja arvioida tiedon oikea-aikaista julkistamista, tämä samanaikaisesti edistää sijoittajien luottamusta oikea-aikaiseen tiedon saatavuuteen. Sijoittajien luottamuksen vahvistuessa markkinoihin, se myös osaltaan edistää markkinoiden tehokkuutta ja parantaa pääomamarkkinoiden toimintaa.