Kohti tunneälykästä opettajuutta : opettajien kokemuksia tunneälystä, siihen liittyvästä osaamisesta ja tuen tarpeesta hoitotyön koulutuksessa

Abstract

Tunneäly on merkityksellistä hoitotyön koulutukselle. Se on olennainen osa hoitotyön opettajan ammatillista toimintaa, sillä se vaikuttaa vuorovaikutukseen, opiskelijoiden tunnetaitojen kehittymiseen sekä opettajan omaan kokonaishyvinvointiin. Jotta opettajat voivat opettaa tunneälyä vaikuttavasti, heidän tulee tunnistaa sen merkitys omassa opetuksessaan, heillä on oltava riittävät tunneälyvalmiudet, kehitettävä omaa osaamistaan ja saatava siihen tukea. Aiempi tutkimus on keskittynyt erityisesti opettajan rooliin tunneälyn mallintajana, tunneälyn opetusmenetelmiin ja oppimisympäristöihin, mutta opettajien omat kokemukset tunneälyopetuksesta, osaamisestaan ja tuen tarpeistaan ovat jääneet tutkimuksessa vähälle huomiolle.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata hoitotyön opettajien kokemuksia tunneälystä, tunneälyyn ja sen opettamiseen liittyvästä osaamisesta ja tuen tarpeesta hoitotyön koulutuksessa. Tavoitteena on tuottaa tietoa ja syventää ymmärrystä tunneälystä hoitotyön koulutuksessa tunnistamalla opettajien tunneälyyn liittämiä kokemuksia sekä osaamisen ja tuen tarpeita, jotta opettajien tunneälyosaamista voidaan vahvistaa ja tunneälyopetusta kehittää.

Tutkimusasetelmana käytettiin kuvailevaa tutkimusta, joka toteutettiin teemahaastatteluina fokusryhmissä etäyhteyden välityksellä. Tiedonantajat (n=8) olivat hoitotyön ammattikorkeakouluopettajia ja heidät rekrytoitiin tarkoituksenmukaisella ja sitä täydentävällä lumipallo-otannalla. Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.

Tutkimustulokset osoittivat, että tunneäly on keskeinen mutta usein tiedostamaton osa hoitotyön opetusta. Se toimii perustana niin koulutukselle kuin ammatillisuudelle ja ilmenee epäsuorana, osallistavien menetelmien kautta välittyvänä opetuksena. Tunneäly on opettajille tärkeä voimavara, joka tukee heidän henkilökohtaisia ja sosiaalisia taitojaan sekä ammatillista jaksamista. Tunneälyosaaminen edellyttää käsitteellistä ymmärrystä ja pedagogista osaamista, jota rakentavat opettajien henkilökohtaiset kokemukset ja valmiudet. Opettajat tarvitsevat tunneälyosaamisensa kehittämiseksi tarpeitaan vastaavaa vuorovaikutuksellista, yhteisöllistä ja rakenteellista tukea sekä kollegoilta että organisaation johdolta.

Tunneäly on sekä opettajien ammatillinen voimavara että keskeinen osa hoitotyön koulutuksen laatua. Sen asema opetuksessa on kuitenkin hajanaisesti jäsentynyt ja kuvautuu pirstaleisena. Opettajien tunneälyosaamisen kehittäminen edellyttää pedagogista, rakenteellista ja yhteisöllistä tukea sekä koulutusorganisaation sitoutumista tunneälyn arvostamiseen. Tunneäly tulisi tunnistaa tavoitteelliseksi osaamisalueeksi ja integroida osaksi opetussuunnitelmia sekä näyttöön perustuvia opetusmenetelmiä. Jatkotutkimuksessa tulisi kehittää opettajien tunneälyosaamisen edistämiseen soveltuvia tuki- ja koulutusmuotoja sekä tutkia niiden vaikuttavuutta. Lisäksi tarvitaan tutkimusta tunneälyn pedagogisesta integroinnista, käsitteellisestä jäsentämisestä ja opetuksesta digitaalisissa ja monimuotoistuvissa oppimisympäristöissä.

Emotional intelligence (EI) is an essential component of nursing educators’ professional competence, as it influences educational interaction, the development of students’ emotional skills, and the educators’ well-being. To educate the nursing students about emotional intelligence effectively, educators must recognize its significance in their teaching, possess adequate emotional intelligence skills, continuously develop their own competence, and receive appropriate support. Previous research has focused mainly on the educator’s role as a model of emotional intelligence, as well as on teaching methods and learning environments related to EI. However, educators’ personal experiences of teaching emotional intelligence, their perceptions of their own competence, and their needs for support have received limited attention.

The aim of this study was to explore nursing educators’ experiences of emotional intelligence, their perceived competence in teaching EI, and their personal needs for support in the context of nursing education. The goal was to provide knowledge and deepen the understanding of what emotional intelligence in nursing education entails by identifying the educators’ experiences, as well as their competence and needs for support, to strengthen their EI competence and thereby develop the teaching of EI.

In this study a descriptive qualitative research design was applied. Data was collected remotely through focus group interviews. The participants (n=8) were nursing educators in universities of applied sciences in Finland, recruited through purposive and snowball sampling. The data were analyzed using inductive content analysis.

The findings showed that emotional intelligence is a central but often subconscious part of nursing education. It serves as a foundation for both the professional and educational aspects and is expressed implicitly through participatory teaching methods. EI is a vital resource for educators, supporting their personal and social skills as well as their professional resilience. Having EI abilities requires conceptual understanding and pedagogical expertise, which are shaped by the educators’ personal experiences and dispositions. To enhance their EI competence and teaching, educators need tailored interpersonal, structural, and collegial support from both their peers and institutional leadership.

Emotional intelligence is both a professional asset for educators and a key factor in the quality of nursing education. However, its role in teaching remains inconsistent and scattered. Strengthening the educators’ EI abilities requires pedagogical, structural, and communal support, as well as institutional commitment to showing appreciation towards EI. Emotional intelligence should be recognized as a goal-oriented area of competence, integrated into curricula, and supported by evidence-based teaching methods. Further research should focus on developing and evaluating support and training approaches that enhance nurse educators’ EI competence. In addition, studies are needed on pedagogical integration, conceptual clarification, and instruction of emotional intelligence in digital and increasingly diverse learning environments.