Eletty ja esitetty lakeus : kotiseutukirjallisuus kulttuurimaiseman kuvaajana
Asunmaa, Riikka (2025-05-23)
Eletty ja esitetty lakeus : kotiseutukirjallisuus kulttuurimaiseman kuvaajana
Asunmaa, Riikka
(23.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061065584
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061065584
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee kulttuuriympäristön maisemakäsityksiä ja kokemuksellisia arvoja. Tutkimuksessa tarkastellaan eteläpohjalaista lakeutta visuaalista maisemaa syvällisempänä maisemakokemuksena, antaen vastauksen siihen, millä tavalla kulttuurimaisemaa kuvataan, millaisia merkityksiä lakeuteen liitetään ja millainen katse lakeudelle avautuu, kun tutkimusaineistona on paikallisten ihmisten tuottama kotiseutukirjallisuus. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista kokemuksellista tietoa kyläkirjoissa tuotetaan, miten eteläpohjainen kulttuurimaisema niissä esitetään ja millaisia näkökulmia maisemaan kyläkirjoista muodostuu. Erilaiset näkökulmat ja maisemakäsitykset taustoittavat sen, miten erilaisia tulkintoja samasta kulttuurimaisemasta voi syntyä.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka tutkimusalueena on Kauhajoen kaupungissa sijaitseva maakunnallisesti arvokas maisema-alue, Kainaston viljelylakeus. Tutkimusaineistona on kaksi kyläkirjaa, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmää soveltaen, erityisesti maisemia kuvaaviin ilmaisuihin ja valokuviin keskittyen. Tutkielman rungon muodostavat kolme tutkimusnäkökulmaa: objektiivinen, kokemuksellinen ja representatiivinen. Keskeisimpiä teoreettisia lähtökohtia tutkimukselle ovat alueellisen identiteetin ja relationaalisen kulttuurimaiseman käsitteet sekä valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnissa käytetty kulttuurimaiseman arvottamisen viitekehys. Kuvallisen aineiston tulkintaa taustoittaa Antti Valliuksen tutkimus koskien Suomen maaseutumaisemakuvastoa.
Suoraviivaisuudessaan lakeus voi yhtäältä tarkoittaa kartalle rajattua maantieteellistä aluetta, kulttuurimaisematyyppiä tai pohjalaisten kulttuuripiirteiden performatiivista ilmentymää. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että lakeudelle on olemassa myös visuaalista maisemaa syvällisempiä, paikkasidonnaisia merkityksiä, joiden jäljet johtavat syvälle monitieteisyyden maaperään. Kyläkirja itsessään on paitsi alueellista identiteettiä rakentava ja ylläpitävä prosessi, myös paikallisen muistitiedon keräämisen ja dokumentoinnin väline. Kyläkirja on myös sosiaalinen konstruktio, jonka maisemasta merkityksellisen tekee sen ajallinen kerroksellisuus sekä kokemuksellisten arvojen toiminnallinen, kulttuurinen ja historiallinen kytkeytyneisyys alueeseen ja paikkaan. Joskaan tämä tapaustutkimus ei anna yleistettävää kuvaa kyläkirjojen maisemasta, voitaneen sen perusteella rohkaista hyödyntämään kotiseutukirjallisuutta maisematutkimuksen aineistona myös laajemmin
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus, jonka tutkimusalueena on Kauhajoen kaupungissa sijaitseva maakunnallisesti arvokas maisema-alue, Kainaston viljelylakeus. Tutkimusaineistona on kaksi kyläkirjaa, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmää soveltaen, erityisesti maisemia kuvaaviin ilmaisuihin ja valokuviin keskittyen. Tutkielman rungon muodostavat kolme tutkimusnäkökulmaa: objektiivinen, kokemuksellinen ja representatiivinen. Keskeisimpiä teoreettisia lähtökohtia tutkimukselle ovat alueellisen identiteetin ja relationaalisen kulttuurimaiseman käsitteet sekä valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventoinnissa käytetty kulttuurimaiseman arvottamisen viitekehys. Kuvallisen aineiston tulkintaa taustoittaa Antti Valliuksen tutkimus koskien Suomen maaseutumaisemakuvastoa.
Suoraviivaisuudessaan lakeus voi yhtäältä tarkoittaa kartalle rajattua maantieteellistä aluetta, kulttuurimaisematyyppiä tai pohjalaisten kulttuuripiirteiden performatiivista ilmentymää. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että lakeudelle on olemassa myös visuaalista maisemaa syvällisempiä, paikkasidonnaisia merkityksiä, joiden jäljet johtavat syvälle monitieteisyyden maaperään. Kyläkirja itsessään on paitsi alueellista identiteettiä rakentava ja ylläpitävä prosessi, myös paikallisen muistitiedon keräämisen ja dokumentoinnin väline. Kyläkirja on myös sosiaalinen konstruktio, jonka maisemasta merkityksellisen tekee sen ajallinen kerroksellisuus sekä kokemuksellisten arvojen toiminnallinen, kulttuurinen ja historiallinen kytkeytyneisyys alueeseen ja paikkaan. Joskaan tämä tapaustutkimus ei anna yleistettävää kuvaa kyläkirjojen maisemasta, voitaneen sen perusteella rohkaista hyödyntämään kotiseutukirjallisuutta maisematutkimuksen aineistona myös laajemmin