Turvallistava ja vastaturvallistava retoriikka käännytyslain valmisteluaineistossa : retorinen diskurssianalyysi lausunnonantajien roolista lainvalmistelussa
Haavisto, Elina (2025-05-29)
Turvallistava ja vastaturvallistava retoriikka käännytyslain valmisteluaineistossa : retorinen diskurssianalyysi lausunnonantajien roolista lainvalmistelussa
(29.05.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061064059
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061064059
Tiivistelmä
Venäjän sotaoperaatioihin liitettävissä oleva hybridivaikuttaminen, ja siihen lukeutuva välineellistetty maahantulo on muuttanut Suomen turvallisuusympäristöä perustavanlaatuisella tavalla. Suomen valtionjohto on reagoinut tilanteeseen nopeasti säätämällä lain väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi (482/2024). Valtioneuvoston mukaan sääntelyn tavoitteena oli estää itärajan tilanteen mahdollinen nopea eskaloituminen. Laki on saanut osakseen huomattavaa kritiikkiä sen perus- ja ihmisoikeuksiin syvästi kajoavan luonteen vuoksi, mikä nostaa tarpeen tutkia syvällisemmin kyseistä lainsäädäntöprosessia.
Tutkielmassa tarkastellaan lakihankkeesta järjestetylle lausuntokierrokselle osallistuneiden lausunnonantajien osuutta ja asemaa lainvalmistelussa lainsäädäntötutkimuksen keinoin. Ensinnäkin tutkimuksessa selvitetään määrällisesti lausunnonantajien kannat lakiluonnokseen. Toiseksi tutkimuksessa pyritään hahmottamaan lausunnoissa esiintyviä toistuvia temaattisia kokonaisuuksia eli diskursseja, sekä paikantamaan argumentaatiosta vastaturvallistamiseen ja turvallistamiseen tähtääviä väitteitä. Lisäksi selvitetään, millaisia retorisia keinoja lausunnonantajat ovat tällaisten pyrkimystensä saavuttamiseksi hyödyntäneet. Kolmanneksi tutkimuksessa arvioidaan, millaiset mahdollisuudet lausunnonantajilla on ollut funktionaalisina toimijoina vaikuttaa lopullisen hallituksen esityksen muotoutumiseen, ja millaisena lausunnonantajien rooli näyttäytyy välineellistettyä maahantuloa koskevassa turvallistamisprosessissa.
Tutkimuksen metodina toimii retorinen diskurssianalyysi, ja teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan turvallistamisteoriaa. Turvallistamisella tarkoitetaan pyrkimystä esittää jokin yhteiskunnallinen ilmiö turvallisuusuhkana, jonka torjuminen edellyttää poikkeuksellisia toimenpiteitä. Vastaturvallistamisella pyritään haastamaan tällaiset väitteet. Lausunnonantajat nähdään turvallistamisteorian kehyksessä funktionaalisina toimijoina, joilla on oletetusti vaikutusta turvallistamisprosessin etenemiseen.
Analyysi osoitti, etteivät lausunnonantajat kyenneet vaikuttamaan merkittävästi lopullisen hallituksen esityksen sisältöön, vaikka argumentaatiossa oli havaittavissa voimakkaan turvallistavia ja vastaturvallistavia väitteitä, ja retoristen keinojen hyödyntäminen näyttäytyi paikoin runsaana. Vaikutusmahdollisuuksia saattoi heikentää lausuntoajan lyhyys, poliittinen ohjaus sekä se, ettei lausunnonantajilla ole valtionjohtoon verraten samankaltaista institutionaalista tukea taustallaan. Hallituksen esityksen vähäiset muutokset olivat todennäköisimmin vahvan kollektiivisen paineen tulosta, mutta osaltaan niihin saattoi vaikuttaa ne positiot, joista käsin lausunnonantajat argumentoivat. Käännytyslain säätäminen voidaan nähdä selkeänä jatkumona Suomen tiukentuneille ulko- ja turvallisuuspoliittisille ratkaisuille ja tämä jatkumo ei ole katkennut, sillä käännytyslain voimassaoloa ollaan mahdollisesti jatkamassa.
Tutkielmassa tarkastellaan lakihankkeesta järjestetylle lausuntokierrokselle osallistuneiden lausunnonantajien osuutta ja asemaa lainvalmistelussa lainsäädäntötutkimuksen keinoin. Ensinnäkin tutkimuksessa selvitetään määrällisesti lausunnonantajien kannat lakiluonnokseen. Toiseksi tutkimuksessa pyritään hahmottamaan lausunnoissa esiintyviä toistuvia temaattisia kokonaisuuksia eli diskursseja, sekä paikantamaan argumentaatiosta vastaturvallistamiseen ja turvallistamiseen tähtääviä väitteitä. Lisäksi selvitetään, millaisia retorisia keinoja lausunnonantajat ovat tällaisten pyrkimystensä saavuttamiseksi hyödyntäneet. Kolmanneksi tutkimuksessa arvioidaan, millaiset mahdollisuudet lausunnonantajilla on ollut funktionaalisina toimijoina vaikuttaa lopullisen hallituksen esityksen muotoutumiseen, ja millaisena lausunnonantajien rooli näyttäytyy välineellistettyä maahantuloa koskevassa turvallistamisprosessissa.
Tutkimuksen metodina toimii retorinen diskurssianalyysi, ja teoreettisena viitekehyksenä sovelletaan turvallistamisteoriaa. Turvallistamisella tarkoitetaan pyrkimystä esittää jokin yhteiskunnallinen ilmiö turvallisuusuhkana, jonka torjuminen edellyttää poikkeuksellisia toimenpiteitä. Vastaturvallistamisella pyritään haastamaan tällaiset väitteet. Lausunnonantajat nähdään turvallistamisteorian kehyksessä funktionaalisina toimijoina, joilla on oletetusti vaikutusta turvallistamisprosessin etenemiseen.
Analyysi osoitti, etteivät lausunnonantajat kyenneet vaikuttamaan merkittävästi lopullisen hallituksen esityksen sisältöön, vaikka argumentaatiossa oli havaittavissa voimakkaan turvallistavia ja vastaturvallistavia väitteitä, ja retoristen keinojen hyödyntäminen näyttäytyi paikoin runsaana. Vaikutusmahdollisuuksia saattoi heikentää lausuntoajan lyhyys, poliittinen ohjaus sekä se, ettei lausunnonantajilla ole valtionjohtoon verraten samankaltaista institutionaalista tukea taustallaan. Hallituksen esityksen vähäiset muutokset olivat todennäköisimmin vahvan kollektiivisen paineen tulosta, mutta osaltaan niihin saattoi vaikuttaa ne positiot, joista käsin lausunnonantajat argumentoivat. Käännytyslain säätäminen voidaan nähdä selkeänä jatkumona Suomen tiukentuneille ulko- ja turvallisuuspoliittisille ratkaisuille ja tämä jatkumo ei ole katkennut, sillä käännytyslain voimassaoloa ollaan mahdollisesti jatkamassa.