Anonyymi todistelu – tuomioistuimen rooli anonyymin todistajan suojelun sekä puolustuksen oikeuksien yhteensovittamisessa

Abstract

Tutkielman aiheena on anonyymi todistelu rikosprosessissa ja erityisesti tuomioistuimen rooli anonyymin todistajan suojelun sekä puolustuksen oikeuksien yhteensovittamisessa. Tutkimus on oikeusdogmaattinen, ja se perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön, lainvalmisteluaineistoon, oikeuskäytäntöön sekä oikeuskirjallisuuteen. Lisäksi työssä hyödynnetään oikeusvertailevaa menetelmää vertaamalla Suomen menettelyä Ruotsin ja Norjan menettelyyn anonyymistä todistamisesta. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisuilla on keskeinen merkitys, tutkielmassa tutustutaan niihin periaatteisiin, jotka ovat tehneet anonyymistä todistelusta hyväksyttävän todistajansuojelukeinon myös Suomen oikeusjärjestelmässä.

Henkilöä, joka pelkää itsensä tai läheisensä puolesta, voi olla vaikea pakottaa todistamaan. Anonyymin todistelun tavoitteena on varmistaa, että oikeudenkäynnissä saadaan kaikki mahdollinen näyttö, ja ettei syyte jää täten vahvistamatta vain siksi, että todistaja pelkää antaa kertomuksensa taikka puhua todenmukaisesti. Anonyymiin todisteluun turvauduttaessa on kuitenkin huomioitava myös oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin asettamat vaatimukset oikeudenkäynti- ja todistelumenettelylle, erityisesti syytetyn oikeus riittävän kattavaan vastakuulusteluun. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka tuomioistuin voi parhaiten huolehtia samanaikaisesti anonymiteetin säilymisestä sekä puolustuksen oikeuksien toteutumisesta kaikissa oikeusprosessin vaiheissa. Tarkastelun kohteeksi nousee erityisesti, kuinka Suomeen valittu menettely, jossa syyttäjän lisäksi tuomioistuimen puheenjohtaja tietää anonyymin todistajan henkilöllisyyden, vaikuttaa tuomioistuimen rooliin ja tehtäviin oikeudenkäynnin aikana ja tuomioistuimen arvioidessa näytön luotettavuutta sekä laatiessa tuomion perusteluita.

Puolustuksen tietämättömyys ja tuomioistuimen tietoisuus todistajan henkilöllisyydestä johtaa väistämättä siihen, ettei puolustuksella ole välttämättä mahdollisuutta lausua kaikista tuomioistuimen sekä syyttäjän tiedossa olevista seikoista. Samalla riski anonyymin todistajan henkilöllisyyden paljastumisesta kasvaa aina, mitä useampi henkilö on henkilöllisyydestä tietoinen. On kuitenkin eri asia, tietävätkö tuomioistuimen jäsenet todistajan henkilöllisyyden, kuin tietävätkö nämä todistajan taustat sekä yhteydet käsiteltävänä olevaan asiaan. Suomessa on kuitenkin epäselvää, missä määrin puheenjohtajan on mahdollista sekä tarpeellista informoida muita asian ratkaisuun osallistuvia tuomareita ja lautamiehiä anonyymiin todistajaan liittyvistä seikoista. Tutkimuksessa päädytään esittämään, että Suomessa olisi hyödyllistä erottaa selkeämmin toisistaan tietoisuus anonyymin todistajan henkilöllisyydestä sekä tietoisuus todistajan taustoista sekä yhteydestä käsiteltävänä olevaan asiaan. Puheenjohtajan voidessa informoida muita tuomareita sekä lautamiehiä todistajan taustoista ja mahdollisista kytkennöistä käsiteltävänä olevaan asiaan tuomioistuin saa kaiketi parhaat mahdolliset lähtökohdat päästä aineellisesti oikeaan lopputulokseen, kuitenkin oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä kunnioittaen ja anonyymin todistajan henkilöllisyyttä suojaten.