Musiikin ja musiikkiin pohjautuvien interventioiden vaikutukset ADHD-diagnoosin saaneiden toimintakykyyn ja suoriutumiseen

Abstract

ADHD-diagnoosit ja -lääkitykset ovat viime vuosien aikana yleistyneet, erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa, ja ilmiö on saanut osakseen runsaasti huomiota. ADHD:n hoidolla pyritään vähentämään keskeisiä oireita ja parantamaan henkilön toimintakykyä, ja siinä hyödynnetään sekä lääkehoitoa että psykososiaalista hoitoa. Yhtenä keinona ADHD:n lääkkeettömään hoitoon on esitetty musiikkiterapiaa ja musiikki-interventioita. Musiikkiterapia on hoitomuoto, jossa keskeistä on vuorovaikutus musiikin keinoin. On saatu näyttöä siitä, että musiikin kuuntelu ja erilaiset musiikki-interventiot, kuten musiikkiterapia auttaisivat lieventämään ADHD-oireita ja lisäämään toimintakykyä. Lisäksi viimeaikaiset katsaukset ovat antaneet viitteitä siitä, että musiikki ja musiikkiin pohjautuvat interventiot hyödyttäisivät enemmän ADHD-diagnoosin saaneita kuin neurotyypillisiä.

Systemaattinen katsauksemme tarkastelee musiikin ja musiikkiin pohjautuvien interventioiden vaikutuksia ADHD-diagnoosin saaneiden toimintakykyyn ja suoriutumiseen ja vertailee vaikutuksia neurotyypillisiin. Katsaukseen valikoitui 11 artikkelia, joissa tutkittiin musiikin ja musiikki-interventioiden vaikutuksia erilaisiin osa-alueisiin: matemaattiseen suoriutumiseen, tarkkaavaisuuteen ja luokkahuonekäyttäytymiseen, verbaaliseen työmuistiin ja luetun ymmärtämiseen, mielialaan, fyysisiin toimintoihin ja aivojen toimintaan.

Keskeisenä tuloksena havaittiin musiikin ja musiikki-interventioiden parantavan toimintakykyä ja suoriutumista, kuten matemaattista suoriutumista, luetun ymmärtämisestä ja tarkkaavaisuutta. Musiikin havaittiin myös parantavan mielialaa, mikä oli yhteydessä parempaan tehtäväsuoriutumiseen. Tutkimukset erosivat kuitenkin siinä, oliko musiikista hyötyä vain ADHD-ryhmälle vai myös verrokeille.

Yksilön kohdalla musiikki-interventioista voi olla paljonkin hyötyä, ja niiden kokeileminen on turvallista ja helppoa. Yksilö pystyy myös itse suhteellisen hyvin arvioimaan, kokeeko musiikin auttavan omaa toimintakykyä ja suoriutumista. Musiikki-interventioiden hyödyistä tarvittaisiin kuitenkin lisää tutkimusta, sillä aihetta on tutkittu vasta melko vähän. Myös musiikkiterapian terminologiaa olisi syytä tarkentaa, sillä käsitteistö ei ole vielä kovin vakiintunutta, eikä musiikkiterapialle ole selkeää ja yhtenäistä määritelmää. Jatkotutkimus olisi tärkeää ADHD-diagnoosien määrän lisääntyessä ja hoidontarpeen kasvaessa.