Perillisten yhdenvertaisuus yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksissa

Abstract

Tutkielman aiheena on tutkia perillisten yhdenvertaisuuden toteutumista yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdoksissa. Perillisten yhdenvertaisuusperiaate näkyy selkeimmin lakiosajärjestelmässä ja siihen liittyvässä jäämistön laskennallisten lisäysten järjestelmässä. Rintaperillisen lakiosaoikeus on osoittautunut ongelmalliseksi yritysten ja maatilojen sukupolvenvaihdosten näkökulmasta, sillä sukupolvenvaihdosluovutukset ovat usein niin suuria, että lakiosaperilliset saattavat kokea heidän lakiosaoikeuttaan loukatun ja väittävät sukupolvenvaihdosluovutusta suosiolahjaksi. Suosiolahjaväitteet kohdistuvatkin usein sukupolvenvaihdosluovutuksiin. Sukupolvenvaihdosluovutuksia ei kuitenkaan silloin ole pidetty suosiolahjoina, jos kokonaisarvioinnin perusteella on voitu todeta luovutuksen pääasiallisena tarkoituksena olleen sukupolvenvaihdoksen toteuttaminen. Tutkielman tarkoituksena on erityisesti selvittää millaisissa tilanteissa sukupolvenvaihdosluovutusta ei pidetä suosiolahjana luovutuksen sukupolvenvaihdostarkoituksen takia. Tutkimusmetodina on lainoppi eli voimassa olevan oikeuden tulkinta ja systematisointi. Tarkastelu keskittyy erityisesti suosiolahjaa koskevaan sääntelyyn, oikeuskirjallisuuteen ja oikeuskäytäntöön. Tutkielman keskeisimpiä lähteitä ovat tutkimuksen aiheeseen liittyvät lait, lainvalmisteluaineistot, oikeuskirjallisuus ja korkeimman oikeuden sekä hovioikeuksien ratkaisut. Suosiolahjasta on säännelty perintökaaren 7 luvun 3 §:n 3 momentissa. Suosiolahjasäännöstä on pidetty vaikeaselkoisena ja epämääräisenä. Suosiolahjasäännöksen avoimuus on pakottanut tuomioistuimet tulkitsemaan säännöksen sisältöä yksittäistapauksissa. Suosiolahjaa koskevaa oikeuskäytäntöä onkin melko runsaasti, mutta ratkaisuissa korostuu tapauskohtaisuus. Tapauskohtaisuuden takia lainsoveltajilla ei ole selkeitä raameja suosimistarkoituksen ja sukupolvenvaihdostarkoituksen arviointiin. Tämä on ollut ongelmallista sukupolvenvaihdosten oikeusvarmuuden kannalta. Tuomioistuinkäytännöstä on ilmennyt, että sukupolvenvaihdoksen suosiolahjaluonteen arvioinnissa merkitystä on annettu muun muassa lahjoituksesta kuluneelle ajalle, lahjoituksen määräyksille, lahjoituksen toteuttamistavalle, vastikkeen määrälle, lahjansaajien iälle, lahjansaajien tarkoitukselle jatkaa elinkeinotoimintaa ja sille olisiko sukupolvenvaihdoksen luovuttaja voinut toimia siten, että perillisten yhdenvertaisuus ei vaarannu sukupolvenvaihdosluovutuksen takia. Kyse on siis kokonaisarvioinnista, jossa moniin erilaisiin olosuhteisiin kiinnitetään huomiota. Suosiolahjaväite ei tyypillisesti menesty silloin, kun kokonaisarvioinnin perusteella voidaan tulla siihen johtopäätökseen, että lahjoituksen pääasiallisena tarkoituksena oli sukupolvenvaihdoksen toteuttaminen ja sukupolvenvaihdoksen luovuttajan eläkejärjestelyt. Perillisten yhdenvertaisuus on siis joutunut usein sukupolvenvaihdostapauksissa väistymään luovutuksen sukupolvenvaihdostarkoituksen takia. Perillisten yhdenvertaisuus on tästä huolimatta edelleen tärkeä osa suomalaista oikeudenmukaisuuskäsitystä, joten en pidä todennäköisenä sitä, että lakiosaa ja jäämistön laskennallisten lisäysten järjestelmää koskevasta lainsäädännöstä oltaisiin valmiita vielä ainakaan kokonaan luopumaan.