Rajalaki ja kansallinen turvallisuus: tarkastelussa suhde palautuskiellon ehdottomuuteen

Abstract

Tutkielman aiheen taustalla on Suomen turvallisuusympäristön muutos. Syksyllä 2023 Venäjä aloitti Suomeen kohdistuvan välineellistetyn maahantulon muodossa tapahtuvan hybridivaikuttamisen. Vastauksena Suomessa säädettiin laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Tällä niin sanotulla rajalailla säädetään toimivaltuuksista, jotka koskevat kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamisen rajoittamista, maahantulon välineellistämisen kohteena olevan henkilön maahanpääsyn estämistä ja tällaisen henkilön maasta poistamista. Sääntelyllä pyritään siten turvaamaan kansallinen turvallisuus sitä uhkaavassa välineellistetyn maahantulon tilanteessa. Rajalaki on painavasta tarkoituksestaan huolimatta kuitenkin ristiriidassa suhteessa ehdottomaan palautuskieltoon, jonka on katsottu olevan niin perustavanlaatuinen oikeus, ettei siitä poikkeamista tai sen rajoittamista sallita missään tilanteessa. Tutkielmassa tarkastellaankin tätä rajalain ristiriitaa palautuskiellon ehdottomuuden ja kansallisen turvallisuuden välillä selvittämällä, miten kyseiset näkökohdat on pyritty sovittamaan yhteen sekä miten ristiriitaisuus näkyy sääntelyssä. Tämän pohjalta tarkastellaan, miten kansallisella turvallisuudella on perusteltu sääntelyä ja siten pyritty oikeuttamaan palautuskiellon ehdottomuudesta joustamista. Näitä lain esitöissä esitettyjä perusteluja ja keinoja arvioidaan tutkimuksessa suhteessa voimassa olevaan oikeuteen kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa. Näiden selvittämiseen tutkielmassa käytetään lainopillista tutkimusmetodia. Voimassa olevan oikeuden tarkastelun ja tulkinnan myötä on vahvistettavissa sääntelyn ristiriitaisuus. Tätä pyritään oikeuttamaan lain esitöissä kansalliseen turvallisuuteen nojaavilla perusteluilla ja keinoilla, jotka ovat oikeudelliselta perustaltaan vähintäänkin epäselviä. Tutkimus osoittaakin, ettei kansalliseen turvallisuuteen vetoamalla voida voimassa olevan oikeuden mukaan joustaa ehdottomasta palautuskiellosta. Siten koko kansallisen turvallisuuden ja palautuskiellon yhteensovittaminenkin rajalaissa on ongelmallista. Rajalain sääntelyn ristiriitaisuus merkitsee kansainvälisen velvoitteen rikkomista, minkä välttämiseksi tulisi turvautua muihin keinoihin. Näin ei ole kuitenkaan päätetty tehdä, mikä osoittaa sen, että Suomessa on poliittisen paineen alla päädytty joustamaan ehdottomasta ihmisoikeudesta kansallisen turvallisuuden vuoksi.