”Uhriutuvat huorat” : Sukupuolittuneen väkivallan diskurssit ja naisvihan tunnesäännöt Ylilaudalla
Nurmilaine, Venla (2025-06-09)
”Uhriutuvat huorat” : Sukupuolittuneen väkivallan diskurssit ja naisvihan tunnesäännöt Ylilaudalla
(09.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061267482
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061267482
Tiivistelmä
Naisiin kohdistuva väkivalta ja naisviha ovat keskeisiä yhteiskunnallisia ongelmia. Väkivallan ja naisvihan muodot kietoutuvat toisiinsa myös verkossa, jonne on muodostunut naisvihan ympärille rakentuneita yhteisöjä. Naisviha ilmenee verkossa esimerkiksi halventavina puhetapoina, häirintänä, väkivallalla uhkailuna ja väkivallan oikeuttamisena. Naisvihan ilmiöt eivät rajoitu yksittäisiin tapauksiin, vaan kytkeytyvät laajempiin sukupuolittuneisiin valtarakenteisiin, jotka luovat vihan ja väkivallan hyväksyvää ilmapiiriä.
Tässä tutkielmassa analysoin naisiin kohdistuvan väkivallan diskursseja Ylilaudan verkkokeskustelussa, joka käsittelee Nytkiksen syksyllä 2024 julkaisemaa väkivaltatutkimusta. Ylilautaa on tituleerattu ”Suomen vihapuheen ykkösfoorumiksi”, joten se tarjoaa alustan affektiivisen eli tunnepitoisen keskustelun tarkasteluun. Diskurssien lisäksi tarkastelen sitä, millaisia tunnesääntöjä keskustelussa rakennetaan suhteessa naisvihamieliseen puheeseen ja mitä tunnesäännöt Ylilaudan keskusteluilmapiiristä kertovat.
Aineiston analyysin kautta muodostin kolme keskeistä diskurssia: väkivalta uhrin vastuulla, väkivalta vastaiskuna feminismille ja väkivallan ulkoistaminen. Kaikki diskurssit rakentuivat väkivallan oikeuttamisen ympärille. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa oikeutettiin diskursseissa eri tavoin: väkivaltaa joko vähäteltiin, hyväksyttiin tai mitätöitiin. Diskurssien lisäksi nostin esiin niiden taustalla vaikuttavat tunnesäännöt. Tunnesääntöjen kautta tiettyjen tunteiden, kuten vihan ilmaisu muodostui keskustelussa hyväksyttäväksi, kun taas esimerkiksi empatian osoittamista rajoitettiin. Tunnesäännöt toimivat keskustelussa myös kontrollin välineenä, siten että tietyt ihmisryhmät esitettiin uhkaavina, käyttäen rasistisia perusteita.
Analysoimieni diskurssien ja tunnesääntöjen valossa Ylilauta näyttäytyy yhteisönä, jossa väkivaltaa oikeuttavat ja naisvihamieliset puhetavat ovat sallittuja ja normalisoituja. Samalla niitä myös vahvistetaan normista poikkeavien tunnesääntöjen rakentamisen kautta. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että vihaa ja väkivaltaa tulee tarkastella sosiaalisina ja kielellisinä käytäntöinä, jotka muovaavat ymmärrystämme maailmasta.
Tässä tutkielmassa analysoin naisiin kohdistuvan väkivallan diskursseja Ylilaudan verkkokeskustelussa, joka käsittelee Nytkiksen syksyllä 2024 julkaisemaa väkivaltatutkimusta. Ylilautaa on tituleerattu ”Suomen vihapuheen ykkösfoorumiksi”, joten se tarjoaa alustan affektiivisen eli tunnepitoisen keskustelun tarkasteluun. Diskurssien lisäksi tarkastelen sitä, millaisia tunnesääntöjä keskustelussa rakennetaan suhteessa naisvihamieliseen puheeseen ja mitä tunnesäännöt Ylilaudan keskusteluilmapiiristä kertovat.
Aineiston analyysin kautta muodostin kolme keskeistä diskurssia: väkivalta uhrin vastuulla, väkivalta vastaiskuna feminismille ja väkivallan ulkoistaminen. Kaikki diskurssit rakentuivat väkivallan oikeuttamisen ympärille. Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa oikeutettiin diskursseissa eri tavoin: väkivaltaa joko vähäteltiin, hyväksyttiin tai mitätöitiin. Diskurssien lisäksi nostin esiin niiden taustalla vaikuttavat tunnesäännöt. Tunnesääntöjen kautta tiettyjen tunteiden, kuten vihan ilmaisu muodostui keskustelussa hyväksyttäväksi, kun taas esimerkiksi empatian osoittamista rajoitettiin. Tunnesäännöt toimivat keskustelussa myös kontrollin välineenä, siten että tietyt ihmisryhmät esitettiin uhkaavina, käyttäen rasistisia perusteita.
Analysoimieni diskurssien ja tunnesääntöjen valossa Ylilauta näyttäytyy yhteisönä, jossa väkivaltaa oikeuttavat ja naisvihamieliset puhetavat ovat sallittuja ja normalisoituja. Samalla niitä myös vahvistetaan normista poikkeavien tunnesääntöjen rakentamisen kautta. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että vihaa ja väkivaltaa tulee tarkastella sosiaalisina ja kielellisinä käytäntöinä, jotka muovaavat ymmärrystämme maailmasta.