"Se on aina voitto, että se oppilas on tullu" : Erityisopettajien kokemuksia kouluakäymättömien nuorten kouluun kiinnittymisestä ja koulunkäynnin tukemisesta
Rautio, Iida (2025-06-09)
"Se on aina voitto, että se oppilas on tullu" : Erityisopettajien kokemuksia kouluakäymättömien nuorten kouluun kiinnittymisestä ja koulunkäynnin tukemisesta
Rautio, Iida
(09.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061267415
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061267415
Tiivistelmä
Viime vuosina koulupoissaolojen lisääntyminen ja tämän seurauksena koulupoissaoloihin liittyvä huoli on ollut yhä enenevissä määrin esillä. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti vuosien 2021-2023 aikana Sitouttavan kouluyhteisötyön hankkeen, jonka tavoitteena oli koulupoissaolojen ennaltaehkäisy sekä niiden vähentäminen. Lisäksi tavoitteena oli rakentaa sellaista toimintakulttuuria, joka tukee kouluun tarttumista. (Markkanen & Pusa 2023a, 4.) Tutkielma käsittelee erityisopettajien kokemuksia kouluakäymättömien nuorten kouluun kiinnittymisestä sekä koulunkäynnin tukemisesta. Tutkielman tavoitteena on saada tietoa siitä, millaisia kokemuksia erityisopettajilla on kouluakäymättömien nuorten kouluun kiinnittymisen sekä koulunkäynnin tukemisesta ja niihin liittyvistä tekijöistä.
Tutkimusta, joka olisi kohdistettu ongelmallisten koulupoissaolojen seurantaan ja esiintyvyyteen, on tehty Suomessa vasta vähän (Markkanen & Pusa 2023a, 24). Tämän tutkielman yhtenä tavoitteena onkin saada tietoa juuri erityisopettajien kokemuksista tutkimuksen aiheeseen, eli kouluakäymättömien nuorten koulunkäynnin ja kouluun kiinnittymisen tukemiseen liittyvistä asioista. Tutkielman kohderyhmänä ovat erityisopettajat, joilla on kokemusta kouluakäymättömien nuorten opettamisesta ja kouluun kiinnittymisen sekä koulunkäynnin tukemisesta. Tämän tutkielman yhteydessä kouluakäymättömillä nuorilla viitataan alakoulun viimeisillä luokilla ja yläkoulun luokilla opiskeleviin nuoriin, joilla on merkittävästi koulupoissaoloja ja tästä syystä riski jäädä kokonaan koulun ulkopuolelle. Tutkielma on toteutettu laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkielman aineisto koostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka on toteutettu yksilöhaastatteluina vuoden 2024 tammi- ja helmikuun aikana. Tutkielmaan osallistui yhteensä 3 erityisopettajan tehtävässä työskentelevää henkilöä.
Erityisopettajien haastatteluissa esille nousi kuusi teemaa. Erityisopettajien haastatteluiden perusteella on todettavissa, että kouluun kiinnittymisen sekä koulunkäynnin tukemisessa erilaisten tekijöiden huomiointi on keskeistä. Tällaisista tekijöistä esimerkkeinä toimivat oppilaan kohtaaminen ja sen tärkeys sekä yksilöllisyys ja tukeminen opetuksen käytännön järjestelyin. Lisäksi tutkielman haastatteluaineiston pohjalta käy ilmi, että kouluakäymättömyys on ilmiö, joka tunnistetaan erityisopettajien toimesta ja joka koskettaa suomalaisia peruskouluja. Erityisopettajat kokivat myös moniammatillisen yhteistyön keskeiseksi tekijäksi tuen näkökulmasta. Lisäksi erityisopettajat nostivat haastatteluissa esille erilaisia tapoja järjestää opetusta sekä ympäristöön liittyvien tekijöiden merkityksen. Myös sosiaalisen sidoksen merkitys toistui erityisopettajien kertomuksissa yhtenä tärkeänä tekijänä.
Tutkimusta, joka olisi kohdistettu ongelmallisten koulupoissaolojen seurantaan ja esiintyvyyteen, on tehty Suomessa vasta vähän (Markkanen & Pusa 2023a, 24). Tämän tutkielman yhtenä tavoitteena onkin saada tietoa juuri erityisopettajien kokemuksista tutkimuksen aiheeseen, eli kouluakäymättömien nuorten koulunkäynnin ja kouluun kiinnittymisen tukemiseen liittyvistä asioista. Tutkielman kohderyhmänä ovat erityisopettajat, joilla on kokemusta kouluakäymättömien nuorten opettamisesta ja kouluun kiinnittymisen sekä koulunkäynnin tukemisesta. Tämän tutkielman yhteydessä kouluakäymättömillä nuorilla viitataan alakoulun viimeisillä luokilla ja yläkoulun luokilla opiskeleviin nuoriin, joilla on merkittävästi koulupoissaoloja ja tästä syystä riski jäädä kokonaan koulun ulkopuolelle. Tutkielma on toteutettu laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkielman aineisto koostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, jotka on toteutettu yksilöhaastatteluina vuoden 2024 tammi- ja helmikuun aikana. Tutkielmaan osallistui yhteensä 3 erityisopettajan tehtävässä työskentelevää henkilöä.
Erityisopettajien haastatteluissa esille nousi kuusi teemaa. Erityisopettajien haastatteluiden perusteella on todettavissa, että kouluun kiinnittymisen sekä koulunkäynnin tukemisessa erilaisten tekijöiden huomiointi on keskeistä. Tällaisista tekijöistä esimerkkeinä toimivat oppilaan kohtaaminen ja sen tärkeys sekä yksilöllisyys ja tukeminen opetuksen käytännön järjestelyin. Lisäksi tutkielman haastatteluaineiston pohjalta käy ilmi, että kouluakäymättömyys on ilmiö, joka tunnistetaan erityisopettajien toimesta ja joka koskettaa suomalaisia peruskouluja. Erityisopettajat kokivat myös moniammatillisen yhteistyön keskeiseksi tekijäksi tuen näkökulmasta. Lisäksi erityisopettajat nostivat haastatteluissa esille erilaisia tapoja järjestää opetusta sekä ympäristöön liittyvien tekijöiden merkityksen. Myös sosiaalisen sidoksen merkitys toistui erityisopettajien kertomuksissa yhtenä tärkeänä tekijänä.