Pään ja kaulan alueen levyepiteelikarsinooman uusiminen kaulan alueen imusolmukkeisiin kauladissektion jälkeen
Mäki, Roosa-Maria (2025-06-12)
Pään ja kaulan alueen levyepiteelikarsinooman uusiminen kaulan alueen imusolmukkeisiin kauladissektion jälkeen
(12.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
avoin
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061670417
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061670417
Tiivistelmä
Levyepiteelikarsinooma on yleisin pään ja kaulan alueen syöpä, johon sairastuu vuosittain noin 900 suomalaista. Levyepiteelikarsinooma leviää ensimmäisenä paikallisesti kaulan alueen imusolmukkeisiin. Suurella osalla potilaista on jo diagnoosivaiheessa paikallisesti levinnyt tauti, jolloin hoitoon suositellaan sisällytettävän kauladissektio. Imusolmukemetastasointi on suurimpia potilaan ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä, minkä vuoksi jokaisella potilaalla arvioidaan riski imusolmukemetastaasien syntymiseen ja tämän perusteella toteutetaan myös elektiivisiä kauladissektioita.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tutkia Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyks) vuosina 2015–2019 pään ja kaulan alueen levyepiteelikarsinoomien vuoksi tehtyjen kauladissektioiden jälkeisiä hoitotuloksia sekä taustatekijöiden vaikutusta taudin uusimiseen operatiivisen hoidon jälkeen. Tutkimus on retrospektiivinen kohorttitutkimus, jonka aineisto kerättiin potilastietojärjestelmästä toimenpidekoodien avulla. Aineistoon on kerätty tietoja potilaiden syövän hoidosta ja seurannasta sekä potilaiden taustatekijöitä. Potilasasiakirjamerkintöjä seurattiin viisi vuotta kauladissektiosta. Lisäksi Tilastokeskukselta pyydettiin potilaiden kuolinsyyt ja -ajankohdat.
Tyksissä hoidettiin vuosina 2015–2019 yhteensä 138 tutkimuksen kriteerit täyttävää potilasta. 37,7 % potilaista todettiin viiden vuoden seurannassa taudin uusiminen ja 18,8 % tauti uusi kaulan alueelle. Potilaista, joilla tauti uusi joko kaulalle tai muutoin, oli 11,5 % elossa seuranta-ajan päättyessä ilman merkkiä taudista. Seurannan päättyessä kaikista potilaista oli elossa 49,3 %. Taustamuuttujien osalta tutkimuksessa löytyi tilastollisesti lähes merkitsevä ero BMI:n osalta, viitaten taudin todennäköisempään uusimiseen merkittävästi lihavilla verrattuna normaalipainoisiin (p=0,0265) ja ylipainoisiin (p=0,0247). Diabeetikkojen osuus kaikista uusineen taudin sairastaneista oli tutkimuksessa korostunut, mutta löydös ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksessa ei noussut esille taudin kaulalle uusimista ennustavia tekijöitä.
Potilaiden kuolleisuus ja kaulalle uusineiden tautien osuus olivat tässä tutkimuksessa hieman muuta kirjallisuutta suuremmat. Kirjallisuudessa uusimista ennustavina tekijöinä ovat muun muassa kasvaimen TNM-luokitus, kaulametastaasin ENE-luokitus sekä leikkausmarginaalit, joita ei tässä tutkimuksessa otettu huomioon. Näitä on tarkoitus tarkastella tämän opinnäytetyön pohjalta kirjoitettavassa artikkelissa.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on tutkia Turun yliopistollisessa keskussairaalassa (Tyks) vuosina 2015–2019 pään ja kaulan alueen levyepiteelikarsinoomien vuoksi tehtyjen kauladissektioiden jälkeisiä hoitotuloksia sekä taustatekijöiden vaikutusta taudin uusimiseen operatiivisen hoidon jälkeen. Tutkimus on retrospektiivinen kohorttitutkimus, jonka aineisto kerättiin potilastietojärjestelmästä toimenpidekoodien avulla. Aineistoon on kerätty tietoja potilaiden syövän hoidosta ja seurannasta sekä potilaiden taustatekijöitä. Potilasasiakirjamerkintöjä seurattiin viisi vuotta kauladissektiosta. Lisäksi Tilastokeskukselta pyydettiin potilaiden kuolinsyyt ja -ajankohdat.
Tyksissä hoidettiin vuosina 2015–2019 yhteensä 138 tutkimuksen kriteerit täyttävää potilasta. 37,7 % potilaista todettiin viiden vuoden seurannassa taudin uusiminen ja 18,8 % tauti uusi kaulan alueelle. Potilaista, joilla tauti uusi joko kaulalle tai muutoin, oli 11,5 % elossa seuranta-ajan päättyessä ilman merkkiä taudista. Seurannan päättyessä kaikista potilaista oli elossa 49,3 %. Taustamuuttujien osalta tutkimuksessa löytyi tilastollisesti lähes merkitsevä ero BMI:n osalta, viitaten taudin todennäköisempään uusimiseen merkittävästi lihavilla verrattuna normaalipainoisiin (p=0,0265) ja ylipainoisiin (p=0,0247). Diabeetikkojen osuus kaikista uusineen taudin sairastaneista oli tutkimuksessa korostunut, mutta löydös ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Tutkimuksessa ei noussut esille taudin kaulalle uusimista ennustavia tekijöitä.
Potilaiden kuolleisuus ja kaulalle uusineiden tautien osuus olivat tässä tutkimuksessa hieman muuta kirjallisuutta suuremmat. Kirjallisuudessa uusimista ennustavina tekijöinä ovat muun muassa kasvaimen TNM-luokitus, kaulametastaasin ENE-luokitus sekä leikkausmarginaalit, joita ei tässä tutkimuksessa otettu huomioon. Näitä on tarkoitus tarkastella tämän opinnäytetyön pohjalta kirjoitettavassa artikkelissa.