The Extended Producer Responsibility for textiles : Potential impacts for Finnish textile firms

Abstract

Over the past three decades, consumer attitudes toward clothing have undergone a significant transformation. Where garments were once valued as durable, long-lasting items, they are now often perceived as short-lived and disposable. This shift has mostly happened because of fast and ultra-fast fashion, which has helped the industry grow quickly but has also caused serious environmental and social problems. Overproduction, excessive consumption, and the widespread disposal of textiles have contributed to increasing levels of waste and pollution which has exposed the urgent need for more sustainable practices within the industry. In response to these challenges, the European Commission has proposed new legislative measures to improve the sustainability of the textile sector. A key part of this initiative is the introduction of Extended Producer Responsibility (EPR) for textiles, a regulatory framework that makes producers responsible for the entire lifecycle of textile products, which includes their design, manufacturing, disposal, and recycling. EPR aims to transfer end-of-life responsibility from municipalities and consumers to producers, encouraging more sustainable product design, circular business models, and better waste management. This thesis explores the expected impacts of EPR on Finnish textile firms, with the primary objective of understanding how this regulatory shift may affect the sector. The study further addresses two sub-questions: the opportunities and challenges associated with the EPR for Finnish textile firms. Together, these investigations provide a broader understanding of the expected implications of upcoming EU legislation. The literature review introduces the concept of sustainability, particularly its environmental and social dimensions, and presents the circular economy (CE) as an alternative model to the current linear system. EPR is examined in depth as a policy tool to support circular practices. The empirical part of the study uses a qualitative approach, collecting insights through semi-structured interviews with eight experts from organizations involved in or connected to the Finnish textile industry. The findings show that while companies are already exploring strategies such as durability-focused design and take-back schemes, they face practical obstacles, especially in scaling recycling technologies and developing markets for recycled materials. Concerns also arise around uneven enforcement, competitiveness, and the rebound effect. Despite these challenges, the study concludes that EPR has the potential to drive important change, provided it is supported by strong implementation, infrastructure investment, and shifts in consumer behavior.

Viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana kuluttajien suhtautuminen vaatteisiin on muuttunut merkittävästi. Siinä missä vaatteita aiemmin arvostettiin kestävinä ja pitkäikäisinä hyödykkeinä, nähdään ne nykyään usein lyhytikäisinä ja kertakäyttöisinä tuotteina. Tämä muutos on tapahtunut pääosin pika- ja ultrapikamuodin myötä, joka on vauhdittanut suunnattomasti alan kasvua, mutta se on samalla aiheuttanut vakavia ongelmia niin ympäristölle kuin yhteiskunnalle. Ylituotanto, liiallinen kulutus ja tekstiilien laajamittainen hävittäminen ovat lisänneet jäte- ja saastekuormitusta, mikä on tuonut ilmi kiireellisen tarpeen kestävämmille toimintatavoille tekstiilialalla. Vastauksena näihin haasteisiin Euroopan komissio on ehdottanut uusia lainsäädännöllisiä toimia tekstiilialan kestävyyden parantamiseksi. Keskeinen osa tätä aloitetta on tuottajavastuun (Extended Producer Responsibility, EPR) luominen tekstiileille. Tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että tuottajat olisivat vastuussa tuotteidensa koko elinkaaresta, johon kuuluu niiden suunnittelu, valmistus, kierrätys sekä huolehtiminen niiden loppusijoituksesta elinkaaren päätyttyä. EPR pyrkii siirtämään vastuun tuotteen elinkaaren loppupäästä pois kunnilta sekä kuluttajilta suoraan tuottajille, kannustaen näin kestävämpään tuotesuunnitteluun, kiertotalouden liiketoimintamalleihin sekä parempaan jätehuoltoon. Tämä opinnäytetyö tarkastelee EPR:n odotettuja vaikutuksia suomalaisiin tekstiilialan yrityksiin. Tutkimuksen päätavoitteena on ymmärtää, miten tämä sääntelymuutos saattaa vaikuttaa alaan. Lisäksi tutkimus käsittelee kahta alakysymystä: EPR:n tuomia mahdollisuuksia sekä haasteita suomalaisille tekstiilialan yrityksille. Nämä tarkastelut yhdessä tarjoavat laajemman käsityksen tulevan EU-lainsäädännön mahdollisista vaikutuksista. Kirjallisuuskatsauksessa esitellään kestävyyden käsitettä erityisesti ympäristön ja sosiaalisen vastuun näkökulmista. Lisäksi katsauksessa tarkastellaan kiertotaloutta vaihtoehtoisena mallina nykyiselle lineaariselle järjestelmälle. Lopuksi EPR:ää analysoidaan syvemmin politiikan keinona tukea kiertotalouden käytäntöjen omaksumista. Tutkimuksen empiirisessä osuudessa hyödynnetään laadullista tutkimusotetta. Aineisto on muodostettu puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Haastattelut on kerätty kahdeksalta asiantuntijalta, jotka edustavat suomalaisen tekstiilialan parissa toimivia tai siihen liittyviä organisaatioita. Tutkimuksen tulosten mukaan yritykset ovat jo kehittämässä erilaisia strategioita, kuten kestävää tuotesuunnittelua ja tuotteiden takaisinottojärjestelmiä. Vielä kuitenkin yritykset kohtaavat käytännön haasteita erityisesti kierrätysteknologioiden skaalaamisessa ja kierrätysmateriaalien markkinoiden laajentamisessa. Huolia herättävät myös sääntelyn epätasainen toimeenpano, kilpailukyky ja niin sanottu rebound-ilmiö. Näistä haasteista huolimatta tutkimus osoittaa, että EPR:llä on potentiaalia edistää merkittävää muutosta, edellyttäen että sen toimeenpanoa tuetaan tarpeeksi, infrastruktuuriin investoidaan sekä kuluttajakäyttäytymistä saadaan muutettua.