”Consent or pay” -mallit ja pätevän suostumuksen edellytykset – suurten verkkoalustojen vastuu rekisteröityjen henkilötiedoista
Junninen, Säde (2025-06-10)
”Consent or pay” -mallit ja pätevän suostumuksen edellytykset – suurten verkkoalustojen vastuu rekisteröityjen henkilötiedoista
(10.06.2025)
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
suljettu
Julkaisun pysyvä osoite on:
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061669193
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2025061669193
Tiivistelmä
Tämän tutkielman aiheena on henkilötietojen käsittelyn ja digitaalisten palvelujen tarjoamisen yhteydessä käytetty ”consent or pay” -malli EU:n tietosuoja- ja digitaalisten markkinoiden sääntelyn valossa. Tutkielmassa selvitetään, mitä sääntelyä kyseiseen malliin kohdistuu, onko mallin käyttö nykyisen sääntelyn puitteissa mahdollista ja millä edellytyksillä se voitaisiin mahdollisesti sallia.
Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti EU:n yleinen tietosuoja-asetus, digimarkkina-asetus sekä digipalveluasetus. Tutkielman pääasiallinen tutkimusmenetelmä on oikeusdogmatiikka, jonka avulla tarkastellaan lainsäädäntöä, viranomaiskäytäntöjä, oikeuskäytäntöä, asiantuntijalausuntoja, artikkeleita ja muuta alan kirjallisuutta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että ”consent or pay” -mallin hyväksyttävyys riippuu sen toteutustavoista. Keskeisiksi ehdoiksi muodostuvat käyttäjän suostumuksen aito vapaaehtoisuus ja valinnanvapaus, henkilötietojen käsittelyn kohtuullisuus ja käyttötarkoitussidonnaisuuden tarkka rajaus sekä palvelusta mahdollisesti perittävän maksun kohtuullisuus.
Metan ilmoittama päivitetty malli, jossa käyttäjälle tarjotaan kolmas vaihtoehto suppeammalla henkilötietojen käsittelyllä, on tietosuoja-asetuksen näkökulmasta askel oikeaan suuntaan. Tämä lähestymistapa lisää käyttäjien valinnanvapautta sekä läpinäkyvyyttä henkilötietojen käytöstä. Täysin tyhjentävää vastausta mallin sallittavuudesta ei kuitenkaan voida antaa, ottaen huomioon erot mallin käytännön toteutuksissa alustojen välillä.
Johtopäätösten valossa on edelleen aiheellista kyseenalaistaa ”consent or pay” -mallin yhteensopivuus erityisesti digimarkkina-asetuksen tavoitteiden kanssa. Sääntelyn taustalla on ajatus siitä, että käyttäjille tulisi taata aito mahdollisuus päättää henkilötietojensa käytöstä, ja samalla varmistaa, että innovatiiviset toimijat voivat kilpailla datan hyödyntämisessä tasavertaisesti, riippumatta toimijoiden koosta.
Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että ”consent or pay” -mallin käyttö digitaalisten alustojen liiketoiminnassa edellyttää erityistä huolellisuutta tietosuoja-asetuksen, digimarkkina-asetuksen ja digipalveluasetuksen sääntöjen noudattamisessa. Jatkossa tarvitaan selkeämpää viranomaisohjeistusta sekä oikeuskäytäntöä, jotta voidaan varmistaa rekisteröityjen oikeuksien toteutuminen ja vähentää sääntelyn soveltamiseen liittyviä epäselvyyksiä. Tutkielma tarjoaa yleishyötyä lisäämällä tietoisuutta mallin haasteista sääntelyn näkökulmasta sekä tukee alan toimijoita tähän liittyvän toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä.
Tutkimuksen kohteena ovat erityisesti EU:n yleinen tietosuoja-asetus, digimarkkina-asetus sekä digipalveluasetus. Tutkielman pääasiallinen tutkimusmenetelmä on oikeusdogmatiikka, jonka avulla tarkastellaan lainsäädäntöä, viranomaiskäytäntöjä, oikeuskäytäntöä, asiantuntijalausuntoja, artikkeleita ja muuta alan kirjallisuutta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että ”consent or pay” -mallin hyväksyttävyys riippuu sen toteutustavoista. Keskeisiksi ehdoiksi muodostuvat käyttäjän suostumuksen aito vapaaehtoisuus ja valinnanvapaus, henkilötietojen käsittelyn kohtuullisuus ja käyttötarkoitussidonnaisuuden tarkka rajaus sekä palvelusta mahdollisesti perittävän maksun kohtuullisuus.
Metan ilmoittama päivitetty malli, jossa käyttäjälle tarjotaan kolmas vaihtoehto suppeammalla henkilötietojen käsittelyllä, on tietosuoja-asetuksen näkökulmasta askel oikeaan suuntaan. Tämä lähestymistapa lisää käyttäjien valinnanvapautta sekä läpinäkyvyyttä henkilötietojen käytöstä. Täysin tyhjentävää vastausta mallin sallittavuudesta ei kuitenkaan voida antaa, ottaen huomioon erot mallin käytännön toteutuksissa alustojen välillä.
Johtopäätösten valossa on edelleen aiheellista kyseenalaistaa ”consent or pay” -mallin yhteensopivuus erityisesti digimarkkina-asetuksen tavoitteiden kanssa. Sääntelyn taustalla on ajatus siitä, että käyttäjille tulisi taata aito mahdollisuus päättää henkilötietojensa käytöstä, ja samalla varmistaa, että innovatiiviset toimijat voivat kilpailla datan hyödyntämisessä tasavertaisesti, riippumatta toimijoiden koosta.
Tutkielman perusteella voidaan päätellä, että ”consent or pay” -mallin käyttö digitaalisten alustojen liiketoiminnassa edellyttää erityistä huolellisuutta tietosuoja-asetuksen, digimarkkina-asetuksen ja digipalveluasetuksen sääntöjen noudattamisessa. Jatkossa tarvitaan selkeämpää viranomaisohjeistusta sekä oikeuskäytäntöä, jotta voidaan varmistaa rekisteröityjen oikeuksien toteutuminen ja vähentää sääntelyn soveltamiseen liittyviä epäselvyyksiä. Tutkielma tarjoaa yleishyötyä lisäämällä tietoisuutta mallin haasteista sääntelyn näkökulmasta sekä tukee alan toimijoita tähän liittyvän toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä.