Vapaaehtoisesta kestävyysraportoinnista kohti pakollisuutta : Tarkastelussa suomalaiset listayhtiöt

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan kokoluokaltaan vuonna 2026 kestävyysraportointidirektiivin mukaan raportoimaan alkavien listayhtiöiden kestävyysraportoinnin tasoa suhteessa direktiivin vaatimuksiin. Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan vapaaehtoista yritysvastuuraportointia, direktiiviä muiden kuin taloudellisten tietojen raportoinnista sekä kestävyysraportointidirektiiviä. Lisäksi tutkielman teoreettisessa osiossa syvennytään CSR-direktiivin tavoitteisiin ja keinoihin läpinäkyvämmän yritysvastuuraportoinnin saavuttamiseksi. Tutkielman empiirisessä osiossa tarkastellaan suomalaisten listayhtiöiden kestävyysraportointia verrattuna direktiivin yleisiin vaatimuksiin ja raportoitaviin tietovaatimuksiin. Tutkielmassa on viisi tutkimuskysymystä, joihin etsittiin vastauksia. Tutkielman päätutkimuskysymys on seuraava: Miten kokoluokaltaan vuonna 2026 CSR-direktiivin mukaan raportoimaan alka-vien suomalaisten listayhtiöiden kestävyysraportointi vertautuu direktiivin tavoitteisiin? Tutkielman alatutkimuskysymykset ovat: 1) Mitä tavoitteita CSR-direktiivillä on ja mihin kestävyysraportoinnissa tunnistettuihin ongelmiin niillä pyritään vastaamaan? 2) Johtaako sääntely automaattisesti laadukkaampaan kestävyysraportointiin? 3) Millä keinoin CSR-direktiivin tavoitteita edistetään eli mitä vaatimuksia se asettaa raportoiville yrityksille? 4) Miltä olennaisilta osin GRI-standardit eroavat CSR-direktiivin mukaisista kestävyysraportointistandardeista? Tutkielmassa onnistuttiin vastaamaan jokaiseen viiteen tutkimuskysymykseen. Kestävyysraportointidirektiivin yleisenä tavoitteena on ohjata pääomia Euroopan unionissa kohti kestävämpiä sijoituskohteita. Tämän mahdollistaa aiempaa läpinäkyvämpi ja vertailukelpoisempi kestä-vyystieto entistä suuremmalta joukolta yrityksiä. Läpinäkyvyyttä edistetään direktiivissä useilla sitovilla normeilla, joilla nähdään olevan keskeinen rooli yritysvastuuraportoinnin läpinäkyvyyden edistämisessä. Kenties keskeisin niistä on yhteiset eurooppalaiset kestävyysraportointistandardit, joissa on päästy korkeaan yhdenmukaisuuteen GRI-standardien kanssa. Oleellisimmat erot standardien välillä vaikuttavat liittyvän niiden pakollisuuteen ja vapaaehtoisuuteen, mutta eroja on myös raportoitavissa tiedoissa, sillä kestävyysraportointistandardit edellyttävät yrityksiltä aiempaa tarkempaa tietoa verrattuna GRI-standardeihin – ainakin yleisten tietovaatimusten osalta. Standardien lisäksi direktiivi asettaa useita muita vaatimuksia yrityksille. Ulkoinen varmennus lisää julkaistujen tietojen luotettavuutta ja velvoite kestävyystietojen raportoimisesta osana toimintakertomusta tuo kestävyystiedot lähemmäs taloudellisia tietoja, minkä odotetaan edesauttavan kestävien sijoituspäätösten tekemistä. Tämän lisäksi direktiivin noudattamisen viranomaisvalvontaa pyritään yhdenmukaistamaan EU-alueella. Lisäksi raportointiin tuodaan useita yritysvastuullisuutta edistäviä periaatteita, kuten kaksinkertainen olennaisuus, asianmukainen huolellisuus, arvoketjujen huomioiminen sekä aikahorisontit. Tutkielmassa havaittiin, että direktiivin keinoihin liittyy kuitenkin omat rajoitteensa esimerkiksi niiden osittaisen jous-tavuuden ja tiukahkon aikataulun vuoksi, minkä vuoksi kestävyystietojen läpinäkyvyyteen tulee liit-tymään epävarmuutta jatkossakin. Tutkielman päätutkimuskysymyksen osalta havaittiin tarkasteltavien listayhtiöiden kestävyysraportoinnin vertautuvan puutteellisesti sekä direktiivin yleisiin vaatimuksiin että raportoitaviin tietoihin. Kestävyystietoja raportoitiin hyvin vähäisesti osana toimintakertomusta ja standardien, kaksoisolennaisuuden sekä ulkoisen varmennuksen hyödyntäminen oli puutteellista. Myös raportoitavien tietojen osalta esiintyi paljon puutteita, minkä vuoksi kohdeyhtiöiden voidaan katsoa kokonaisuudessaan olevan vielä melko kaukana direktiivin tavoitteista. Direktiivin vaatimuksiin valmistautumista kuitenkin helpottaa EU:n niille vastikään antama pidempi siirtymäaika raportoinnin aloittamiseen.