Evaluating Urban Development Goals in the ’Smart and Wise Turku’ Project: Awareness, Digital Accessibility, and Social Inclusion

Abstract

Smart city concepts have been implemented rapidly to transform urban areas through improved sustainability, operational efficiency, and citizen engagement via technology. However, concerns over digital divides, low public awareness, and potential neglect of vulnerable populations are significant concerns. These issues must be addressed to ensure that smart city initiatives are socially inclusive and do not increase the equity gap. Existing literature provides insights into how smart cities advance environmental features and operational efficiencies. Factors such as digital accessibility and awareness relate to socioeconomic status, level of digital skills, and local governance. However, these studies are usually in larger metropolitan areas and often fail to reach the lower portion of the societal pyramid. Consequently, smaller urban regions like Turku are usually understudied. Therefore, this research study analyses the Smart and Wise Turku Project to determine how well it achieves the goals of digital accessibility, civic engagement, and social participation in different demographic categories. A quantitative, cross-sectional survey was conducted with 348 responses from Turku residents. Descriptive statistics, Pearson’s correlation analysis, and multiple linear regression analysis were conducted to establish the major predictors of inclusion and participation. The analysis component includes: Inclusion and participation prospects based on pre-existing digital infrastructure, literacy levels, municipal support, and demographic parameters. Public awareness and municipal support emerged as the strongest drivers of digital access and social inclusion, while traditional demographic factors such as age, education, and nationality had little to no impact. Contrariwise, language spoken at home and employment status had a sizable impact on inclusion. Furthermore, despite the region’s sophisticated digital services and platforms such as Decidim Turku, there remains a lack of awareness and readiness, especially among the unemployed and non-native speakers. Enhancing digital literacy, providing outreach in multiple languages, and implementing long-term strategies for citizen participation were identified as necessary actions.

Älykaupunkikonseptejaon otettu nopeasti käyttöön kaupunkialueiden kehittämiseksi kestävyyden, toiminnallisen tehokkuuden ja kansalaisten osallistamisen parantamisen kautta teknologian avulla. Kuitenkin huolenaiheina ovat digikuilut, matala yleisötietoisuus ja haavoittuvien väestöryhmien mahdollinen syrjäytyminen. Näihin haasteisiin on puututtava, jotta älykaupunkihankkeet olisivat sosiaalisesti osallistavia eivätkä kasvattaisi tasa-arvon kuilua. Nykyinen kirjallisuus tarjoaa näkemyksiä siitä, miten älykaupungit edistävät ympäristöystävällisyyttä ja toiminnallista tehokkuutta. Tekijät kuten digitaalinen saavutettavuus ja tietoisuus liittyvät sosioekonomiseen asemaan, digiosaamisen tasoon ja paikalliseen hallintoon. Kuitenkin nämä tutkimukset keskittyvät yleensä suurempiin metropolialueisiin ja laiminlyövät usein yhteiskunnan heikommassa asemassa olevat ryhmät. Tämän seurauksena pienemmät kaupunkialueet, kuten Turku, jäävät usein vähälle huomiolle. Tämän vuoksi tämä tutkimus analysoi Smart and Wise Turku -hanketta arvioidakseen, kuinka hyvin se saavuttaa digitaalisen saavutettavuuden, kansalaisosallistumisen ja sosiaalisen osallistamisen tavoitteet eri väestöryhmissä. Tutkimuksessa toteutettiin määrällinen poikittaistutkimus, johon saatiin 348 vastausta turkulaisilta asukkailta. Aineiston analyysissä käytettiin kuvailevaa tilastotiedettä, Pearsonin korrelaatioanalyysiä ja monimuuttujaista lineaarista regressioanalyysiä keskeisten osallistumiseen ja osallisuuteen vaikuttavien tekijöiden selvittämiseksi. Analyysiosio kattaa osallisuus- ja osallistumismahdollisuudet olemassa olevan digitaalisen infrastruktuurin, lukutaitotason, kunnallisen tuen ja väestöllistenparametrien perusteella. Julkinen tietoisuus ja kunnallinen tuki nousivat vahvimmiksi digitaalisen saavutettavuuden ja sosiaalisen osallisuuden ajureiksi, kun taas perinteiset demografiset tekijät, kuten ikä, koulutus ja kansalaisuus, vaikuttivat vain vähän tai eivät lainkaan. Sen sijaan kotona puhuttu kieli ja työllisyystilanne vaikuttivat merkittävästi osallisuuteen. Lisäksi, vaikka alueella on kehittyneitä digitaalisia palveluja ja alustoja, kuten Decidim Turku, tietoisuuden ja valmiuden puute on edelleen ongelma erityisesti työttömien ja ei-äidinkielisten keskuudessa. Digitaalisen lukutaidon parantaminen, monikielinen viestintä ja pitkäaikaisten kansalaisosallistumisstrategioiden toteuttaminen tunnistettiin välttämättömiksi toimenpiteiksi.