Tasapainottelua johtajuuden ja äitiyden välillä : Suomalaisten äitijohtajien näkökulmia johtajauran ja äitiyden yhteensovittamiseen

Abstract

Äitijohtajuus on ajankohtainen ja yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö, joka kytkeytyy laajasti tasa-arvon, työelämän kehittämisen ja johtajuuskäsitysten uudistumisen kysymyksiin. Yhä useammat naiset etenevät urallaan johtotehtäviin samalla kun he kantavat vastuuta perheestä ja vanhemmuudesta. Tämä kaksinkertainen rooli tuo esiin sekä haasteita että mahdollisuuksia, joita ei voida tarkastella vain yksilön tasolla, vaan ne heijastavat myös organisaatioiden ja yhteiskunnan rakenteita ja odotuksia. Äitijohtajuuden tutkiminen auttaa ymmärtämään, millaisia tukia ja esteitä työelämä edelleen sisältää, ja miten johtajuutta voidaan rakentaa tasa-arvoisemmin.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee suomalaisten äitijohtajien kokemuksia johtajuuden ja äitiyden yhdistämisestä. Tutkimus keskittyy siihen, millaisia haasteita, mahdollisuuksia ja ennakkoluuloja naisjohtajat kohtaavat urallaan perhe-elämän rinnalla. Tutkielma pohjautuu laadulliseen tutkimusotteeseen ja puolistrukturoituihin teemahaastatteluihin, joissa haastateltiin johtajina toimivia äitejä, joilla on alle 12-vuotiaita lapsia. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä hyödyntäen.

Tulokset osoittavat, että äitijohtajat kohtaavat johtajuudessaan sekä rakenteellisia että kulttuurisia haasteita. Keskeisiä esteitä ovat muun muassa sukupuolittuneet johtajuusnormit, stereotypiat, perhevapaisiin liittyvät urakatkot sekä työelämän joustamattomuus. Haastateltavat kuvasivat kokemuksiaan tilanteista, joissa heidän ammattitaitoaan tai sitoutumistaan kyseenalaistettiin äitiyden vuoksi. Erityisen näkyväksi nousi tarve tasapainotella roolien välillä tilanteessa, jossa työelämä odottaa täydellistä omistautumista, mutta perheessä odotetaan äidillistä läsnäoloa ja hoivaa.

Tutkielmassa nousi kuitenkin esiin myös useita äitiydestä kumpuavia vahvuuksia, kuten empatia, organisointikyky ja kyky priorisoida tehokkaasti. Nämä ominaisuudet koettiin johtajuutta tukevina, mikä haastaa perinteisiä käsityksiä neutraalista tai maskuliinisesta johtajuudesta. Lisäksi esiin nousi puolison tuen merkitys sekä se, kuinka mentorointi ja ammatilliset verkostot voivat vahvistaa äitijohtajien itsevarmuutta ja ammatillista kehitystä. Moni haastateltava koki, että äitiyden ja johtajuuden yhdistäminen oli mahdollista, mutta vaati sekä yksilöllistä sopeutumista että rakenteellista tukea.

Organisaatioiden kulttuurilla ja johtamiskäytännöillä on ratkaiseva merkitys äitijohtajuuden mahdollistamisessa. Psykologinen turvallisuus, avoin ilmapiiri ja joustavat työjärjestelyt nousivat tutkimuksessa tärkeiksi elementeiksi, jotka mahdollistavat tasapainoisemman arjen ja tukevat sekä yksilön hyvinvointia että organisaation toimivuutta. Samalla tutkielma osoittaa, että nykyiset rakenteet eivät vielä täysimääräisesti tunnista johtajaäitien tarpeita, koska esimerkiksi imetykseen tai perhevapailta palaamiseen liittyvät käytännöt jäivät usein yksittäisten työntekijöiden vastuulle.