Zilleniaalien käsitykset työpaikkakiusaamisesta nykytyöelämässä

Abstract

Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aiheena on nuorten aikuisten käsitykset työpaikkakiusaamisesta. Tarkempi rajaus on kahden suuremman sukupolven välissä oleva mikrosukupolvi zilleniaalit (synt. 1992-2002). Tutkimuksen päätarkoituksena on selvittää millaisia käsityksiä zilleniaaleilla on työpaikkakiusaamisesta ilmiönä: mikä on heidän määritelmänsä työpaikkakiusaamiselle ja millaisia muotoja zilleniaalit tunnistavat työpaikkakiusaamiseksi. Tutkielmassa määritellään työpaikkakiusaamisen teoreettinen tausta, keskeiset käsitteet ja työpaikkakiusaaminen ilmiönä. Tutkielma toteutettiin haastattelemalla kahdeksaa zilleniaalia puoli strukturoiduilla haastatteluilla. Haastattelut toteutettiin pääosin kasvokkain, mutta osa myös videohaastatteluina Zoom-alustalla. Tutkielman menetelmällisenä valintana on, että haastateltavat ovat minun eli tutkijan ystäviä, jotta keskustelu herkästä aiheesta olisi mahdollisimman luontevaa, psykologisesti turvallisessa ympäristössä. Tämä ei ole kuitenkaan ongelmaton valinta, jota pohditaan tutkielman luotettavuuden näkökulmasta. Tutkielma osoittaa, että zilleniaalit käsittävät työpaikkakiusaamisen ilmiön laajasti samalla tavalla kuin aikaisempi tutkimuskirjallisuus. Kuitenkin zilleniaaleiden haastatteluissa nousi esiin myös sellaisia näkemyksiä, jotka haastavat perinteisen näkemyksen työpaikkakiusaamisesta. Tutkielmassa kyberkiusaaminen nousi vahvasti esiin haastateltavien vastauksissa, joten se on nostettu keskeiseksi aiheeksi tulosluvussa. Tutkielman löydökset ja tulokset puoltavat, että työpaikkakiusaaminen on ajan myötä muuttunut yhä monisyisemmäksi ilmiöksi, joka ei enää katso aikaa tai paikkaa tapahtuakseen, vaan ulottuu myös fyysisen työympäristön ulkopuolelle kybermaailmaan ja vapaa-ajalle. Zilleniaalien käsitykset työpaikkakiusaamisesta ilmiönä luovat tarpeen tutkia ja tarkastella työpaikkakiusaamista jatkuvasti muuttuvassa työelämän konteksteissa, joissa esimerkiksi digitaaliset alustat ja etätyö muokkaavat myös työpaikkakiusaamisen luonnetta. Teoreettisesta näkökulmasta tutkielma haastaa perinteisiä näkemyksiä työpaikkakiusaamisesta muun muassa kiusaamisen valtasuhteisiin ja tahallisuuden näkökulmaan liittyen. Zilleniaalien mukaan kyberkiusaamisen riski saattaa kasvaa työyhteisöissä, joissa työskennellään ainoastaan etänä. Zilleniaalit myös tunnistivat uusi työpaikkakiusaamisen muotoja, joita ovat esimerkiksi vapaa-ajan ostrakismi, työntekijöiden henkilökohtaisten sosiaalisen median profiilien seuraamispyyntöihin ja niiden tulkinta työpaikkakiusaamisen näkökulmasta, työpaikkakiusaamisen uhrin saavutusten vähättely tai kertomatta jättäminen organisaation virallisissa viestintäkanavissa sekä uhrille epäedullisten kuvien jakaminen esimerkiksi yhteisillä työpaikan sosiaalisen median tileillä. Tutkielma haastaa perinteisen työpaikkakiusaamisen määritelmän, joka perustuu selkeästi tunnistettaviin ja tahallisiin tekoihin. Zilleniaalien näkemys korostaa yhä enemmän subjektiivisia kokemusperusteisia määritelmiä työpaikkakiusaamisen häilyvien muotojen tunnistamiseen.